Miksi lopetan blogin ja mitä seuraavaksi

Heippa pitkästä aikaa!

Taisin jättää blogin kohtalon viimeksi vähän roikkumaan. En tehnyt sitä kiusallani, vaan olin oikeasti aika lukossa tämän blogin kanssa pitkään, mikä on varmasti näkynyt myös teille rivien välistä. Pistin "lukon" pitkään kiireideni ja muiden prioriteettien piikkiin, sillä yleensä inspiraatio on vaatinut pientä joutilaisuutta. Joululomalla jäin kaikessa joutilaisuudessani odottamaan tätä inspiraatiota, mutta sitä ei vaan koskaan enää tullut.

Olen tässä "taukoni" aikana pohtinut syitä inspiraation puutteeseen ja tulin lopulta siihen lopputulokseen, että tämä blogi ei vaan enää tunnu omalta. Jos täysin rehellisiä ollaan, niin ei ole tuntunut hetkeen. Siihen on monta syytä, jotka ovat vasta pikkuhiljaa itsellenikin auenneet ja toisaalta helpottaneet myös päätöstäni blogin tulevaisuuden suhteen. Jos ei vielä käynyt selväksi, niin blogi ei enää tämän jälkeen päivity. Sen sijaan suuntaan ylimääräisen aikani ja energiani muualle, mistä lisää tämän postauksen lopussa :)

Ensin haluan kuitenkin avata syitä blogin lopettamiseen:

1. Blogiminä ei ole yhtä kuin minä

Olen pitkään kokenut pientä identiteettikriisiä blogini kanssa ja lopulta tajusin, että blogissa kuvaamani Emmi on ehkä vähän jotain muuta kuin mitä koen itse olevani. Tottakai on luonnollista, ettei someen tuoda kaikkia synkimpiä salaisuuksia ja likaisia pyykkivuoria, mutta tämä epäkohta alkoi ahdistaa itseäni yhä enemmän ja enemmän. Perustin blogin alunperin vuonna 2013, jolloin olin eri versio itsestäni kuin mitä olen tällä hetkellä. Unelmani, ajatukseni, kiinnostuksenkohteeni ja jopa arvoni ovat muokkaantuneet vuosien aikana. Kaikki blogin aihealueet eivät tunnu itselleni enää niin omilta kuin ennen. Vaikka olen tätä "blogiminää" yrittänyt muokata vuosien varrella, koen, että tämän blogin lukijat odottavat multa tietynlaista sisältöä, jota en enää pysty tuottamaan.

2. Kyllästyminen tiettyyn muottiin

Nykyään puhutaan paljon "kiiltokuvasomesta", aitouden puutteesta ja ulkonäköpaineista. Itse suhtaudun tähän vähän ristiriitaisesti ja voisin käyttää aiheen avaamiseen vaikka kuinka paljon aikaa. Tässä kuitenkin kiteytettynä: toisaalta olen sitä mieltä, että vastuu on aina lukijalla ja sen verran pitää osata olla kriittinen, että ymmärtää somen olevan vain pieni kurkistus toisen elämään ja usein vielä lavastettu sellainen. Koskaan ei voi tietää, mitä kauniiden kuvien taustalla on oikeasti meneillään.

Toisaalta taas vähän jopa kauhistuttaa olla mukana tässä luomassa tietynlaista "muottia" siitä, miltä täydellisen elämän tulisi näyttää. Ja kyllä, ajattelen, että jokainen lifestyle-bloggaaja peilaa blogillaan tietynlaista kuvaa ihanne-elämästään. Usein nämä kuvat ovat pelottavan samanlaisia, kuten luksuslaukkuja, treenattuja kroppia, jatkuvia rantalomia ja koteja, jotka voisivat olla suoraan sisustuslehdestä. Älkää ymmärtäkö väärin - seuraan itsekin lifestyle-blogeja, nautin suuresti niiden visuaalisuudesta sekä arvostan kovaa ammattitaitoa. En vaan koe enää omaksi jutukseni jakaa kuvaa siitä, millaiselta hyvän elämän tulisi näyttää. 

3. Mikä sitten on se "mun juttu"?

Koko blogin olemassaoloajan olen vähän hakenut sitä kuuluisaa "omaa juttuani". Tiedän nauttivani visuaalisuudesta ja sen takia ajautunut lukemaan enimmäkseen muoti- ja lifestyle-blogeja keräten niistä paljon vaikutteita. Nämä ovat tuntuneet helpoilta ja kivoilta aiheilta, joten olen keskittynyt enimmäkseen niihin myös omassa blogissani. Totuus on kuitenkin se, että helppo ja kiva ei aina ole se, mikä vie eteenpäin. Oma juttu on hautautunut sinne jonnekin kaiken helpon ja kivan alle, ja sen takia koko blogi on jäänyt vähän hajuttomaksi ja värittömäksi. Yrittää olla vähän kaikkea olematta oikein mitään. 

Nyt kuitenkin tuntuu sieltä, että olen löytänyt vihdoin inspiraation ja ehkä jopa sen oman jutun. Olen kaikessa rauhassa työstänyt uutta blogia, tai sanotaan nyt vaikka uutta ideaa, sillä voi olla, ettei blogi olekaan se pääkanava tulevaisuudessa. Blogista on kuitenkin helpoin ja turvallisin aloittaa. Olen nyt tosi tylsä, enkä kerro ideasta vielä sen enempää, mutta näistä kipuilukohdista voi saada vähän vihiä. Luvassa ei ole ainakaan pelkkiä asukuvia ja käsilaukkuja, sen voin luvata.

Pidän tätä blogia pystyssä vielä jonkin aikaa, joten käy nappaamassa talteen vinkit tai muut haluamasi sisällöt. Instagramissa jatkan edelleen nimimerkillä @emmite ja ilmoittelen siellä myös uuden projektin etenemisestä - nähdään siis toivottavasti siellä! :)

Ja suuri kiitos kaikille teille, jotka olette olleet mukana tällä blogimatkalla - vaikka tästä tulikin vähän synkistelevä lopetus, niin olen saanut tältä blogilta paljon enemmän kuin olisin ikinä odottanut. Lukemattomia ihania kommentteja, samanhenkisiä ihmisiä ja jopa pari todella hyvää ystävää <3

Emmi