Rehellisiä kuulumisia

Havahduin siihen, etten ole vähään aikaan jakanut kuulumisiani täällä. Tietysti arkipuuhasteluja ja -kiireitä on tullut avattua sana siellä sun täällä, mutta silleen kunnolla, tiedättehän. Mitä mulle sitten kuuluu?

Jos olen täysin rehellinen, niin ei aina hyvää. Blogista on hyvin huomannut, että huomioni ollut viime aikoina jossain ihan muussa kuin näissä kevyissä aiheissa. Arjessani on kaksi suurta energiasyöppöä ja ne ovat työ ja hyvinvointi. Näiden kahden välillä olen tasapainotellut viime aikoina. Älkää käsittäkö väärin - en ole sairastunut, vaan lähinnä tietoisesti valinnut terveyden ja hyvinvoinnin alueeksi, johon haluan nyt panostaa. Blogi on jäänyt lähinnä viikonloppu- ja lomaharrastukseksi, sillä jostain pitää karsia. 

Aloitetaan vaikka siitä työstä. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että rakastan työtäni. Innostun työstäni joka päivä uudestaan, mikä on melko päinvastaista verrattuna tilanteeseen vuosi sitten. Silloin tunsin, etten pääse työssäni hyödyntämään osaamisalueitani ja, noh, suoraan sanoen tunsin olevani huono työssäni, mikä raastoi itsetuntoani aikalailla. Nyt koen pääseväni työssäni käyttämään hyödyksi lähes kaikkea oppimaani ja lisäksi oppimaan joka päivä lisää. Aika mahtavaa! Yksi pieni miinuspuoli on se, että myös innostuminen ja jatkuva oppiminen ovat (positiivista) stressiä, joten olen joutunut opettelemaan täysin uusia stressinhallintakeinoja. Välillä kun tuntuu, etten oikein osaa ottaa tätä oppimispolkua prosessina, vaan haluaisin olla kaikessa hyvä heti.

Työni on projektiluontoista ja sen vuoksi työkiireet ovat paljolti riippuvaisia projekteista. Tällä hetkellä työstän aika montaa eri projektia samaan aikaan, minkä vuoksi välillä tuntuu, etten ole tarpeeksi riittävä missään. Perfektionistina kun haluaisi panostaa kaikkeen satasella. Pari projekteista on vielä pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joten matkapäivinä päivät helposti venyvät. Onneksi tämä on väliaikaista ja toisaalta onhan se mahtavaa, että pääsen tekemään yhteistyötä näin monen eri tahon kanssa :) Pitää vaan muistaa, ettei vaadi itseltään liikoja.

Työn lisäksi olen tosiaan tietoisesti suunnannut energiaa ja aikaa hyvinvointiini. Tuntuu pelottavalta kirjoittaa täällä niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin terveyteni, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä peitelläkään asiaa, joka vie suuren osan ajatuksistani. Olen nimittäin jo pidempään pohtinyt terveyttäni ja sitä, onko se aivan optimaalisella tasolla. Syön mielestäni perusterveellisesti ja liikun riittävästi, mutta energiatasoni eivät silti ole sitä, mitä niiden pitäisi olla. Tunnen väsyväni paljon helpommin kuin ennen ja esimerkiksi vatsani ei toimi niin hyvin kuin voisi. Kilojakin tuntuu kertyvän, vaikka teen kaiken ns. "oikein". Kilojen, silmäpussien ja huonon ihon takia itseni kuvaaminen kiinnostaa suunnilleen saman verran kuin lattiakaivon putsaaminen. En osaa kunnolla edes kuvailla kaikkia oireitani, mutta en vaan tunne olevani oma energinen itseni.  

Onneksi olen luonteeltani utelias ja rakastan oppia uutta. Niinpä olen vapaa-ajallani ahminut terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa. Olen käynyt nettikursseja, lukenut artikkeleja ja kuunnellut podcasteja. Olen hakenut apua lääkäreiltä, mutta heitä vaiva ei tunnu aina kiinnostavan, sillä kyse ei ole mistään "vakavasta". Eikö terveyttä nimeomaan kannattaisi hoitaa ennen kuin se menee vakavaksi? Onneksi löysin vihdoin lääkärin, jota kiinnostaa. Lisäksi mulla on nykyään personal trainer, jota mieluummin nimittäisin hyvinvointivalmentajaksi. Emme nimittäin ainoastaan treenaa yhdessä, vaan pohdimme myös muita hyvinvointiin liittyviä osa-alueita, kuten unta ja stressiä. Tämä vaatii nyt itseltäni suuren satsauksen sekä ajallisesti että rahallisesti, mutta toisaalta en tiedä, miten omaa terveyttä voi mitata rahassa? Jos terveytensä menettää, ei mielestäni rahalla ole enää mitään merkitystä.

Sellaista kuuluu siis ruudun toiselle puolen tällä hetkellä. Monissa blogeissa on viime aikoina kohistu blogimaailman aitouden puuttumisesta. Itse ainakin koen, etten ole tahallani pimittänyt teiltä huolia ja murheitani. Lähinnä mietin sitä, mihin vetää raja yksityisyyden ja "julkisuuden" välissä. Tiedän, että esimerkiksi osa työkavereistani lukee blogiani, joten en koe kovin luontevaksi kirjoittaa tänne töihini tai terveyteeni liittyviä asioita. Toisaalta olen saanut suurimmat inspiraatiot juuri tällaisista aidoista teksteistä, joten toivon, että tästäkin joku taas muistaa, että jokaisella meillä on omat taakat kannettavanamme :) Ennen ajattelin, että tällaisista asioista puhuminen leimaisi mut jotenkin heikoksi ihmiseksi, mutta nyt ajattelen ennemmin, että heikkouksistaan puhuminen vasta vahvuutta onkin.

Emmi

Ps. Asun esittely ei tuntunut kovin luontevalta tässä yhteydessä, joten palaan tähän luultavasti vielä toisessa postauksessa.