Let's talk about money

Poikaystäväni oli ilmoittanut meidät viikonlopuksi kurssille nimeltä Taitavaksi rahan kanssa. Täytyy myöntää, että ennakko-odotukseni eivät olleet kovin kummoisia kurssin suhteen. Etenkin, kun se osui parin kiireisen työviikon väliin, ja totta puhuen lauantaiaamuna olisin mieluummin jäänyt kotiin latailemaan akkuja. Kyllähän minä nyt osaan talouttani pyörittää, ollut rahoitusalalla töissä ja säästöönkin menee kiva summa kuukausittain. Mitä uutta tämä muka minulle tarjoaisi?

Mutta kuten monen muunkin jutun suhteen, sain taas niellä ennakkoluuloni. Viikonloppu nimittäin herätti yllättävän paljon ajatuksia. Kuten sen, kuinka vähän vieläkin puhumme rahasta. Veikkaan, että oma sukupolveni on pikkuhiljaa heräillyt siihen, ettei raha ole enää tabu ja siitä voi jopa keskustella puolison tai kavereiden kanssa. Itse edustan ehkä sitä avoimempaa päätä, sillä tiedän mitä läheisimmät kaverini tai puolisoni tienaavat, paljonko he maksavat asunnostaan tai säästävät kuukausittain. Työpaikalla palkat ovat avoimia ja olenkin jo käynyt hyviä keskusteluja työkavereideni kanssa rahaan liittyen. 

Vaikka rahasta puhuttaisiin jo enemmän, se harvemmin kuuluu esimerkiksi täällä blogimaailmassa. Paitsi toisten kulutustottumusten arvosteluna tai bloggaajien tulojen päivittelynä. Missä on se kannustava ilmapiiri, joka puskisi ihmisiä eteenpäin tai kyselisi neuvoja sen sijaan, että arvostelee toisten valintoja? 

Rahamaailma ja esimerkiksi sijoittaminen tuntuvat ehkä monen nuoren naisen mielestä kaukaiselta asialta. Itsekin heräsin rahojeni hoitamiseen oikeastaan vasta opintojen päättyessä, siihen asti tavoitteenani oli ollut lähinnä selvitä taloudellisesti. Yksi viikonlopun tarjoamista ajatuksista oli se, ettei rahan kanssa käyttäytymineen vaikuta niinkään käytettävissä olevat tulot, vaan se, millaisia tunteita, ajatuksia ja uskomuksia rahaan mielessämme liittyy. Millaisiin ajatusmalleihin meidät on kasvatettu ja millaisia vaikutteita imemme ympäristöstämme. Näiden ajatusmallien työstämiselle tuskin on alaikää tai tulorajaa - mitä aikaisemmin, sen parempi. 

Pidin muutenkin kurssissa siitä, että se kannusti ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja laajentamaan omia näkemyksiä rahasta. Toki työkaluja tähän tarjottiin, muttei niinkään valmiita vastauksia. Onneksi annoin kurssille mahdollisuuden, sillä uuden oppimiseen pätee vähän sama kuin urheilemiseen: jälkeenpäin harvoin kaduttaa, että tuli tehtyä :) Itsensä kehittäminen on sitä parasta pääomaa, jota kukaan ei voi ottaa meiltä pois. Ja mikä tärkeintä, tämä sai aikaan innon opiskella lisää!

Tällaista vähän erilaista asiaa tällä kertaa, kaunis ruska jäi nyt aivan vaille huomiota :D Tästä tämän päivän asusta sen vielä sen verran, etten ymmärrä, miten tuo eniten käyttämäni takki ei toimi kuvissa ikinä. Ei sitten ikinä, vaikka miten asettelisi. Noh, käytän sitä silti noin 2/3 osaa vuodesta, nyt jo kolmatta vuotta peräkkäin. Ei hullumpi sijoitus siis sekään, vaikkei korkoa kasvakaan. 

Emmi