Easter angst

Pääsiäisterkut mökkimaisemista! Täällä ollaan syöty ja rentoiltu, sekä nautittu tietysti ylimääräisistä vapaapäivistä. Milo oli viikon hoidossa poikaystävän vanhemmilla, ja johan oli ikävä tuota energiapakkausta. Vaikka keli on ollut pilvinen ja sumuinen, niin jollain tavalla ulkona on ihan uskomattoman kaunista ja rauhallista.


En tiedä, johtuuko kuluvan viikon hirveyksistä vai mistä, mutta olen kokenut tänään pientä maailmantuskaa. Kaikki lähti varmaan siitä, kun lueskelin aikani kuluksi Ellan postausta lihansyönnistä ja erityisesti kommenttiboksin vihamielistä keskustelua. Sen jälkeen avasin Hesarin ja luin, kuinka epätoivoiset isät pakolaisleireillä myyvät tyttärensä naimisiin 13-vuotiaina. Aloin miettimän sitä yhtä kirjaa, joka kertoi orjuudessa eläneestä tytöstä ja aloin melkein itkemään.

Menimme ottamaan asukuvia ja mietin, olenko taas ihan hölmö, kun maailmassa on pahuutta ja mä vaan bloggaan ja edustan tällaista itsekästä, hedonistista ja kulutuskeskeistä porukkaa, jolle on tärkeintä esittää kiiltokuvaelämää somessa. Ei ehkä uskoisi, että olen ollut se lapsi, joka itki tielle kuolleiden rusakkojen kohtaloa ja näki painajaisia ilmaston lämpenemisestä - missä vaiheessa mustakin tuli näin pinnallinen ja itsekeskeinen?


Julmuudet ja kauheudet maailmasta tuskin tulevat hetkeen loppumaan. Vihaa on kaikkialla, erityisesti netissä, jos siellä alkaa liikaa hillumaan. Jokaisella on mielipide siitä, mikä tekee jostakin hyvän ihmisen ja toisesta huonon. Ihan sama, miten elämääsi elät, niin jonkun muun mielestä se on aina jotenkin väärin. Yritä nyt tässä sitten elää tasapainoisesti - tiedostamalla maailman kauheudet, mutta silti vaalimalla omaa hyvinvointia. Välillä tuntuu, että omankin elämän pyörittämisessä on tarpeeksi haastetta, mutta samalla pitäisi miettiä, mihin syömisellään, kuluttamisellaan, mielipiteillään tai ajatuksillaan vaikuttaa. Mitään ei voi vaan tehdä, vaan aina pitäisi ottaa huomioon syyt, seuraukset ja etenkin se, ettei vahingossakaan loukkaa ketään.


Lopulta päätin luovuttaa ja keskittyä tuohon kauniisen luontoon ja kiitollisuuteen siitä, mikä juuri nyt on hyvin. Suvaitsemattomuudella ja toisten syyttelyllä (itsensä mukaanlukien) maailmaa tuskin ainakaan parannetaan. 

Mietin, millaista elämä oli silloin, kun ihmisen tietoisuus maailman menosta rajoittui omaan kylään tai parhaimmillaan naapuripitäjään. Sokeaa, mutta toisaalta varmaan aika mahtavaa.

Emmi

Ps. Piti kirjoittaa uudesta takista, mutta aihe nyt lähti vähän käsistä. Siitä taitaa tulla vielä oma juttunsa, sillä se on silti kiva takki <3
You may also like:

10 comments

  1. Hyviä ajatuksia, samantyylisiä tulee monesti itsekin mietittyä. Että mikä oikeus mulla on asua täällä turvassa ja että mulla on kaikki valinnanvapaus oman tulevaisuuteni suhteen. Ja silti välillä valitan? Toisinaan taas omakin elämä tuntuu ihan epäreilulta, että miks en nyt voi saada tota tai tota asiaa ja miksi just mulla on näin vaikeeta (vaikka ei edes oikeasti ole, jos moneen muuhun vertaa). Mutta niin se kai vaa on, että meillä kaikilla on omat vaikeudet ja pahat jutut elämässä. Ja pitää muistaa, kuinka onnekkaita ollaan ja yrittää tehdä mahdollisimman paljon hyviä juttuja, kun meillä on siihen mahdollisuus..

    Heh, varsinainen sekametelikommentti, mutta sen vaan halusin sanoa, ettet oo tällaisten pohdintojen kanssa yksin. Kivaa pääsiäistä sinne!<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Lili kommentista, ihana huomata etten ole yksin näiden pöhköjen ajatusten kanssa <3 Postauksen jälkeen rupesin stressaamaan, että oliko tää nyt ihan kamala avautuminn täällä muun hömpän seassa, mutta tällaista mun elämä (ja varmasti muidenkin) on - välillä ihanaa ja välillä ei niin ihanaa :D Niin kuin totesit, niin kaikilla on omat murheensa, eikä murheita voi oikein verrata keskenään. Jollekin toisen silmissä mitätön ongelma onkin juuri se, joka valvottaa öisin. Kunhan vaan muistetaan välillä iloita myös siitä, mitä kaikkea meillä jo on! :)

      Ihanaa viikkoa sinne <3

      Delete
  2. Hyvä teksti! Painin välillä itse samanlaisten ajatusten kanssa. Toisaalta on hyvä tiedostaa maailman ja elinympäristömme tilanne, sillä esimerkiksi mulla se on muokannut omaa elintapaani hyvin paljon viime vuosina esim. juuri ruokavalion muodossa. Mutta en sanoisin, että blogin pitäminen tekee sinusta pinnallisen ja itsekeskeisen. On hyvä, että on joku paikka mihin saa hieman paeta niitä tapahtumia, jotka ahdistaa. :)

    Tulipas nyt vakavaa tekstiä, kun mun piti vain tulla kiittämään siitä, että jaksoit vastailla mun kysymyksiin, silloin kun pystytin omaa blogiani. :) Blogi on nyt ollut hetken pystyssä, vaikka loppujen lopuksi päätinkin tehdä ulkoasun ihan itse. Tervetuloa katsomaan lopputulosta ja mukavaa viikkoa Emmi! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Aurora! <3 Tuo siinä juuri kinkkistä onkin, kun asioita on hyvä tiedostaa, mutta sitten samalla tiedostaa, kuinka vähän niihin lopulta pystyy vaikuttamaan... Tietysti kaikki pienikin on hyvästä, se pitäisi muistaa :) Ja tuo blogi-näkökulma nyt oli hieman liioiteltu, mutta välillä vaan tuntuu, että blogin ja muun somen kautta kaikki on niin kovin minä-keskeistä :D Itsekin helposti hukuttautuu niihin omiin murheisiinsa, jotka sitten kuitenkin ovat aika pieniä suuremmassa mittakaavassa tarkasteltuna.

      Hei, kiva kun vinkkasit - tulenkin heti tutustumaan! :) Mukavaa viikkoa myös sinne :)

      Delete
  3. Anonymous28/3/16 17:26

    Voi Emmi :( välillä sitä vain ajautuu ajattelemaan kaikkea ja tuntuu että kokoajan joutuu syvemmälle. Ja eihän nuo asiat tosiaan pelkällä pohtimisella muutu niin hyvä että sait ajatukset kuitenkin muualle :) kauniilta näytät taas!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän se menee, että näitä ajatuksia pyörittämällä usein ajautuu vain syvemmälle suohon. Onneksi fiilis on jo vähän parempi, kun jaksaa taas keskittyä niihin hyviin asioihin ja samalla muutama pieni oma murhekin unohtui :) Kiitos kommentista, joka piristi entisestään <3

      Delete
  4. Mä tiiätkö luin tuon saman postauksen ja pyörittelin päässäni aika samoja juttuja. Itsesyyttelyä enemmän kurjan olon aiheutti se, miten kärkkäitä ihmiset on arvostelemaan toisia netissä, ihan vaan sen perusteella, että toinen on eri mieltä kuin itse tai toimii eri tavalla. Mun mielestä se on aina yhtä pöyristyttävää, että joku oikeasti kuvittelee oman mielipiteen olevan ainoa oikea tai absoluuttinen totuus. En myöskään voi käsittää, miksi joku kokee olevansa oikeutettu ojentamaan toista valintojen oikeudesta ja vääryydestä, ei kenenkään velvollisuus ole elää muita varten.

    Ja tuosta pinnallisuudesta sitten, kyllä mäkin koen välillä morkkista siitä, että omat asiat on niin mallillaan. Sen jälkeen on kuitenkin hyvä olla kiitollinen omasta asemasta ja tiedostaa, ettei itsesyyttely vie puusta pitkään :) Mun mielestä ketään ei voi luokitella pinnalliseksi kiinnostuksen kohteiden perusteella, ei vaikka blogia kirjoittaisikin ja materiasta silloin tällöin haaveilisikin - en jaksa uskoa, että kellään blogi olisi koko totuus? Mun mielestä oli jotenkin lohduttavaa lukea, etten ole ainoa tällaisten mietteiden kanssa painiva - ihanaa että uskaltauduit kirjoittamaan!<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista Elisa! <3 Samoja ajatuksia pyöri täällä myös päässä, ja nimenomaan tuo muiden arvostelu rupesi inhottamaan. Kuten totesin, niin koskaan ei voi miellyttää kaikkia, ja se on vaan hyväksyttävä. Hyvin sanottu, että eihän tällä eletä muita varten, mutta kuitenkin täällä eletään muiden kanssa, joten olisi suotavaa myös huomioida muut ihmiset ja arvostaa heidän valintojaan :)

      Ja tottahan se on, ettei blogi kerro vielä mitään pinnallisuudesta, vaikka välillä niin erehdytään uskomaan. Enkä usko, että kauniista asioista tai kuvista pitäminen vielä tekee ihmisestä pinnallista. Välillä se vaan unohtuu tässä materia- ja yksilökeskeisessä some-maailmassa :)

      Delete
  5. Luin hiljattain Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjan, joka teki suuren vaikutuksen. Sen luettuani totesin, että on onni asua ja elää turvallisessa Suomessa. Joskus tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että valitan asiasta kuin asiasta – joskus liiankin useinkin. Pitäisi ajatella useammin niitä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin itsellä.

    Myös tämänhetkinen vihapuhe varsinkin somessa on ihan kamalaa. Nykyään netissä on niin helppoa haukkua ihmistä, jota ei tunne. Tästä syystä olen itsekin muuttanut blogini kommentointiasetuksia.

    Äskettäin ollut Brysselin terrori-iskukin laittoi miettimään asioita. Miksi tällaisia kauheuksia tapahtuu nykyajan maailmassa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin juuri! Välillä pistää vihaksi, kuinka pienistä asioista ihmiset ruikuttavat, mutta toisaalta kyllä siihen itsekin ajoittain syyllistyy :D Niinä hetkinä on kuitenkin hyvä muistaa, kuinka hyvin perusasiat ovat. Tuo kirja minunkin on pitänyt pitkään lukea!

      Delete

© Me Time. Design by MangoBlogs.