Sain tuossa viikko sitten pienten kahviövereiden jälkeen (omalla mittakaavallani) hullun idean ruveta pieneen kahvilakkoon. Viikon mittainen kahvilakko tuskin kuulostaa kovin hurjalta, mutta tällaiselle kahviaddiktille se on jo ikuisuuteen verrattavissa oleva aika ;) Vai onko?
Kahvilakko on nyt ohi ja join tänään ensimmäisen aamukahvin viikkoon. Mitä fiiliksiä tämä lakko sitten herätti? Suoraan sanottuna ensimmäiset pari päivää olivat aika kamalia. Kun on tottunut heti ensimmäisenä aamulla toimistolla hakemaan seurakseen kupin huumavalta tuoksuvaa kahvia, oli olo aluksi aika tyhjä. Pari ensimmäistä päivää tuijotin työkavereiden kahvikuppeja kuola poskella ja taistelin iltapäivällä pientä päänsärkyä ja väsymystä vastaan. Keskiviikosta lähtien olo oli jo huomattavasti parempi, suorastaan kevyt. Aamuisin piti edelleen kiertää kahvinkeitin kaukaa, mutta mutta fyysisesti olo oli parempi. Tietysti väsymykseen ja yleisen fiilikseen vaikuttaa moni muukin asia kuin ainoastaan kahvi, joten mitään päteviä päätelmiä tämän pienen kokeilun perusteella ei voi tehdä. Loppuviikko meni kuitenkin yllättävän helposti ja kokonaisuudessaan lakosta jäi tosi positiivinen fiilis. En olekaan niin koukuttunut kahviin kuin luulin!
Miksi sitten alunperin halusin aloittaa kahvilakon? Syitä on monia. Ensinnäkin minusta on tullut aika nirso kahvinjuoja. Juon kahvini mustana, joten maulla on väliä, kun sitä ei voi piilottaa maidon ja sokerin alle. En voi sietää liian laihaa kahvia ja vaaleapaahtoinen suodatinkahvi on ruvennut tosissaan tökkimään. Onneksi meillä on toimistolla tummapaahtoistakin kahvia, mutta jostain syystä sekin on ruvennut viime aikoina maistumaan vähän myrkyltä... Hyvä kahvi on itselleni todellinen nautinto, mutta laadulla on todellakin väliä. Miksi joisin väkisin jotain, mikä ei maistu hyvältä?
Toisekseen sitten ne kahvin/kofeiinin aiheuttamat vaikutukset. Olen juonut kahvia varmaan viimeiset kymmenen vuotta useita kuppeja päivässä ja enimmäkseen seun maun/tavan/sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Aluksi en huomannut kofeiinin erityisesti vaikuttavan itseeni, enkä siis juonut kahvia ensisijaisesti piristeenä. Vaihto-opintojen aikana Ranskassa sain kuitenkin jonkin sortin kofeiiniriippuvuuden, sillä Ranskassa ei myyty suodatinkahvijauhetta (ainakaan perusmarketissa) ja niinpä ostin espressojauhetta suodatinkeittimeen - fiksua, eikö? Join siis käytännössä noin pannullisen espressoa päivässä ja sain jo aika huolestuttavia oireita :D
Vaihto-opintojen jälkeen kahvi on ollut enemmän tai vähemmän pakkomielle. Olen huomannut, että keskittymiskyvyssäni olisi parantamisen varaa. Välillä kahvi saa mahani koskemaan, välillä taas pään särkemään. Lisäksi huomasin, että kofeiini piristi hetkellisesti, mutta sen jälkeen väsytti aina vaan enemmän. Vähän epämääräisiä nämä oireeni ovat, mutta nyt kahvilakon loppupuolella tunsin oloni jo vähän pirteämmäksi :) Korvasin kahvia pääasiassa vihreällä teellä (aamuisin) ja yrttiteellä (iltapäivisin/iltaisin). Vihreässä teessä on myös kofeiinia, mutta se ei vaikuta itseeni läheskään samalla tavoin kuin kahvi. Lisäksi olen alkanut nauttimaan teen mausta aivan uudella tavalla!
Tiedän, ettei kahvi ole mikään hirveä pahe, riippuen vähän tutkimuksesta. Itse halusin lähinnä testata, kuinka pahassa koukussa oikeasti olen. Kahvin juomista aion jatkaa edelleen, mutten enää ryystä sitä kannukaupalla, vaan keskityn oikeasti hyvästä kahvista nauttimiseen. Ajattelin aloittaa nyt sillä, että juon kahvia vain aamuisin ja esimerkiksi kahvilakäynneillä. Minulle kahvi on selvästi tapa ja liittyy sosiaalisiin tilanteisiin sekä hetkestä nauttimiseen. Kiva kuitenkin huomata, ettei fyysinen riippuvaisuus ole tämän pahempi :)
Tunnistaako joku tästä itsensä? ;) Entä millainen suhde teillä on kahviin?
Translation: Just some coffee talk from an (ex-)addict :) No translation this time, sorry!
Emmi
Ps. Kertoo jotain kahvihimostani, että "beauty of life" -nimisessä Pinterest-kansiossani varmaan puolet kuvista liittyy kahviin :D Nämäkin kuvat on sieltä napattu, sillä olin valitettavasti poistanut kuvat, joita tähän juttuun ensin suunnittelin.
Ps. Kertoo jotain kahvihimostani, että "beauty of life" -nimisessä Pinterest-kansiossani varmaan puolet kuvista liittyy kahviin :D Nämäkin kuvat on sieltä napattu, sillä olin valitettavasti poistanut kuvat, joita tähän juttuun ensin suunnittelin.
hei sielunsisko! mä alotin kahvin juomisen pari kesää sitten kun olin toimistossa töissä:"otatko kupin kahvia?" oli joka aamuinen kysymys muilta työntekijöiltä. Aluksi otin vaan ollaksenikohtelias, lorautin joukkoon maitoa ja pistelin juoden - en tuolloin osannut vielä edes itse keittää kahvia (moccamasterhan on hirmu vaikea käyttöinen,hah), mutta loppu kesään mennessä minä olin se joka oli aamulla ensimmäisenä laittamassa kahvinkeitintä päälle. Silloin kahvinjuonnista tuli tosiaankin tapa, ja aamu ilman kahvia tuntui orvolta ja huusin hep noiden iltapäivän päänsärkyjen kanssa...Sitten siitä tulikin tapa, lisäksi Lontoossa kahvinjuonti ja etenkin take-away kahvi on vaan jotenkin niin iso osa arkea että joka aamu metroon mennessä tuli napattua americano mukaan - lounastauolla toinen samanmoinen ja sitten vielä ystäviä nähdessä istuttiin kahvilassa. Huomaamatta kahvikuppien määrä oli kohonnut sinne 3+ päivässä. Kuten sanoit kahvi ei todellakaan ole se maailman vaarallisin pahe, mutta en vaan tykännyt siitä että olin "koukussa" mihinkään aineeseen, joten viime kesänä päätin myös pitää tuollaisen viikon mittaisen irtioton. Aluksi oli vaikeaa, ehkä enemmänkin sen tavan vuoksi, ei niinkään fyysisten "oireiden". En kuitenkaan halunnut luopua kahvista, vaan lähinnä rajoittaa sen juomisen aamuun sekä sosiaalisiintilanteisiin - ja siinä olenkin mielestäni hyvin onnistunut :-) Kotona ei edes ole kahvinkeitintä, vaan juon Pirkka pikakahvia (joka on oikeesti hyvää!) :-D Dieetillä kun kahvi tuli juotua mustana sillä laadulla ja maulla oli oikeasti merkitystä (josta selvästi kertoo Pirkka pikakahvia :-DDDD), ja on edelleen. Maitoa käytän harvakseltaan ja kyllä se itse kahvin makukin sieltä läpi puskee jos on kyseessä jotain kamalaa myrkkyä.
ReplyDeleteIhana postaus Emmi!xx
Hihii, kiva löytää soulsister kahviasioissakin! :D Ihan sama juttu ton suhteen, etten halua olla "koukussa" mihinkään aineeseen tai antaa sen määritellä arkeani. Itselläni kahvi on aina ollut helppo "herkku" esim. dieetillä, sillä siinä ei ole juuri kaloreita tai muuta "turhaa" (ilman maitoa ja sokeria). Ja samalla kahvin hörppiminen on kivaa ajanvietettä...
DeleteKiva kuulla, että olet onnistunut kahvitavoitteissasi! ;) Itsekin olen tämän viikon juonut lähinnä aamuisin kahvia ja se on ihan riittävä. Tosin lounaan jälkeen tekee aina mieli kahvia, kun siihen on niin tottunut :D Pieni "herkuttelu" silloin tällöin kuitenkin sallittakoon ;)
En tiedä, miten pystyit tuohon! :D Mun on ihan pakko saada aamulla kahvia, muuten olen kuin pebaan ammuttu karhu. :D
ReplyDeleteMuistan vieläkin, kun sanoin joskus teini-ikäisenä, etten koskaan ala juoda kahvia. No, tässä sitä ollaan – nykyään sitä on saatava 2–3 kuppia päivässä. :D
Haha, mihin vaan pystyy, kun niin päättää :D Mutta totta, vähän sama fiilis itsellänikin usein oli :D Niin se kahvi vaan koukuttaa ;)
Delete