Kirjoitan pitkästä aikaa kehonkuvasta ja -ihanteistani, nyt kun ne muutenkin tuntuvat olevan pinnalla taas syystä ja toisesta. Milloin puhutaan rinnoista, milloin luonnollisuudesta tai luonnottomuudesta, milloin lihaksikkuudesta tai hoikkuudesta, milloin mistäkin... Kauneusihanteet ovat jatkuvasti tapetilla ja ihmiset kokevat, että heitä yritetään tunkea johonkin tiettyyn muottiin. Omasta mielestäni niitä muotteja on yhtä monta kuin meitäkin, eli se kauneusihanne on loppupeleissä ihan oman päämme sisässä. Tässä pieni tarina siitä.
En ole koskaan ollut mikään erityisen hoikka ja pituuttakin on siunaantunut 174 sentin verran. Olen aina kokenut olevani ennemminkin iso kuin pieni, verrattuna kavereihini, siskoihini tai kadulla vastaan tuleviin. Vaikken sitä helposti myönnä, olen myös aina halunnut olla pienempi. Teini-ikäisestä asti olen kokeillut erilaisia dieettejä. Koskaan en ole ollut painoindeksillä mitattuna ylipainoinen, mutta pääni sisällä kyllä. Kaltaiselleni liikuntahullulle ja hyvät ruokahalut omaavalle "fitness-buumi" oli lähes taivaanlahja. Hei, yhtäkkiä olikin ihan sallittua olla iso, lihaksikas ja muodokas!
Viime vuonna otin tämän lihasten rakentamisen oikein tosissani. Treenasin 5-jakoisella ohjelmalla ja "bulkkasin", eli söin oman kulutukseni, jotta lihas kasvaisi. Söin kylläkin suhteellisen puhtaasti, kuten fitness-trendiin kuuluu, määrät vaan olivat suurempia kuin mihin olin tottunut. Vai miltä kuulostaa melkein 3000 kcal päivässä? Tässä vaiheessa tajusin itsekin olevani vähän överi, mutta peilissä näin silti vain olemattomat olkapäät ja pakarat. Olen aina kauhistellut paksuja reisiäni, mutta silti tein kaksi jalkapäivää viikossa, kyykkäsin ja prässäsin. Lihasta kyllä tuli, mutta niin tuli rasvaakin.
Miksi sitten valitan, jos kerran pääsin tavoitteeseeni? No koska eihän nainen voi koskaan olla tyytyväinen vartaloonsa :D Yksi päivä havahduin siihen, että olen muuten aika iso. Lihasbuumissa suuret vaakalukemat eivät haitanneet yhtään ja pienien housujen tilalle ostettiin isommat. Totuus kuitenkin oli, että olin isompi kuin koskaan. Aloin etsimään muita juttuja pelkän salitreenin rinnalle. Kirjoitin täälläkin, kuinka keskityn jatkossa enemmän suorituskykyyn ja hyvään fiilikseen kuin ulkonäköön. Koin pientä kyllästymistä tähän kaikkeen fitness-hömppään ja esimerkiksi Emmi-Liian kolumni kuvaa hyvin nykyistä ajatusmaailmaani. Painokin on tippunut jonkin verran, mutta tarkoitus olisi hiljalleen hilata sitä vielä alaspäin. Sinne, mistä on joskus tultu.
Onko tässä mitään järkeä? Ensin teen hullusti hommia saadaksesi lihasta vain halutaksesi olla hoikempi? No eihän siinä ole. Taas huomaa, kuinka järjetön se meidän oma käsitys kauniista vartalosta on. Koskaan ei voi olla tyytyväinen, ei koskaan.
Okei, kärjistän tässä vähän. En minä haluaisi täysin samaa kroppaa kuin pari vuotta sitten, jolloin rasvaprosenttini oli lähes 30% olemattoman lihasmassa vuoksi. Kuntosaliharjoittelusta on ollut paljon hyötyjä, joista olen täälläkin puhunut. Esimerkiksi ryhtini on parantunut todella paljon ja onhan se ihan kivaa tuntea itseä vahvaksi ja tehdä juttuja, joihin ei olisi ikinä uskonut pystyvänsä. Aineenvaihduntani on
tehokas ja voin syödä suuriakin määriä puhdasta ruokaa ilman, että
lihon. Toisaalta myös nälän iskiessä tarvitsen sitä ruokaa tai tyyliin maailma kaatuu :D Veikkaan, että minun olisi helppo tiputtaa painoa aika nopeastikin, jos haluaisin tehdä sen tiukasti ja epäterveelliseti. Mutta kun en halua. Sen olen sentään oppinut, että kärsivällisyys on kaikki kaikessa. Jos haluaa pitkäaikaisia tuloksia, pitää myös edetä rauhassa.
Nyt mietin, miksi tästä aiheesta oikein halusin kirjoittaa, tänne kevyiden aiheiden sekaan. Ehkäpä tämä on esimerkki siitä, kuinka älyttömiä vaatimuksia itse asetamme vartaloillemme. Itselläni on kestänyt kauan tajuta se, mutta nykyisin yritän olla armollisempi itseäni kohtaan. Aion kyllä viedä kehoani hiljalleen haluamaani suuntaan (koska elämä ilman tavoitteita on tylsää ;)), mutta tällä kertaa hellästi, kunnioittaen ja rakkaudella.
Palaan varmasti treenijuttuihin vielä erikseen, jottei tästä ihan romaania tulisi. Heräsikö jotain ajatuksia?
Emmi
Ps. Pikkuisen teki pahaa laittaa näitä kuvia tänne, joten pliis - armoa! :D
hei emmi tosi hyvä postaus, tykkäsin!:-) se on kyllä niin että tämä maailma ei varmaan ikinä tule pääsemään eroon erilaisista kauneusihanteista ja niihin liittyvistä paineista - milloin on naiset haluttu tunkea korsetteihin, milloin ihannoitu hoikkia mallinmittoja ja milloin sitä lihaksikasta olemusta. ihanteita ja niitä median (ja yhteiskunnan) luomia paineita tulee varmasti olemaan nyt ja aina, mutta tärkeää onkin löytää kaikkien niiden vaihtuvien trendien ja "buumien" keskeltä se omaa silmää miellyttävä kokonaisuus!:-) 'kauneus on katsojan silmissä' on mielestäni sanonta joka on niiin paikkaansapitävä! meitä on niin moneksi, joten myös mieltymyksiä on monia. helposti sitä vaan itsekkin (etenkin juuri nuorempana) lähti mukaan siihen villitykseen mikä kulloinkin vallitsi, mitä se suurin massa seurasi.
ReplyDeleteonneksi tosiaan elämässä on niin paljon muutakin kuin ulkonäkö, ja näin "vanhimmiten" on ymmärtänyt tai ainakin pikku hiljaa alkaa ymmärtämään sen ettei kaikkia voi tai edes tarvitse miellyttää :-) mutta kuten sanoit itseään on aina kiva vähän kehittää ja haastaa ;-)
xx siiri
Hei Siiri, itse asiassa kävit mun mielessä, kun kirjoitin tätä <3 Ei ollut tarkoitus olla mitenkään Fitness-vastainen, vaan lähinnä päivitellä tätä oman mielen typeryyttä. Olen ihan samaa mieltä, että sieltä pitäisi vaan löytää se oma juttu! :) Jotain kertoo omasta itsetunnosta, kun on näin helposti vietävissä eri "trendeihin", mutta eiköhän se sieltä rakennu hiljalleen. Jos kaiken sen energian olisi käyttänyt hyödyllisemmin kuin oman ulkonäön murehtimiseen, niin tässähän olisi ehtinyt jo saavuttamaan vaikka mitä, heh :D Onneksi tosiaan ikä tuo ajatteluun kypsyyttä tässäkin mielessä ja tajuaa, kuinka turhanpäiväisiä tällaiset murheet oikeasti ovat.
DeleteOlit muuten upea viikonloppuna, ei voi kuin ihailla taas kaikkia oman unelmansa saavuttaneita! :')
Ihmettelin tuota loppua, mikä vika kuvissa muka? :D Näytät tosi hyvälle :)
ReplyDeleteItse en vain yksinkertaisesti tykkää salilla käymisestä, vaikka mielelläni olisin "tiukempi" , minkäs teet kun laiskuus vie voiton :D Nostan hattua kaikille jotka jaksavat nähdä vaivaa itsensä eteen :) Onneksi lenkkeilystä tykkään todella, se on ilmaista eikä katso kelloa, lisäksi tulee kaupan päälle oltua ulkona :)
Itse en välitä tippaakaan miltä "pitäisi" näyttää vaan olen oppinut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen, uskon että iänkarttuminen tuo tietynlaista itsevarmuutta. Toki olin myös muutama vuosi sitten 15kg isompi, joka tässä pituudessa (152 cm) on todella paljon. Nykyään olen tyytyväinen painooni ja pienemmäksi en halua, sitten olisi jo vaikea löytää vaatteita, mutta edelleen saan toisinaan kommetteja kuinka lihava olen :D MInulle on kuitenkin tärkeintä, että voin hyvin ja olen terve, eivät vaan lukemat tai se mitä muut minusta ajattelevat :)
Kiitos Anne kommentista, ihanaa itsevarmuutta! :) Toivon tosiaan, että se oma itsevarmuus tästä vielä kehittyisi ja osaisin vaan sivuttaa täysin kaikki ulkonäkömurheet. Parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan, onneksi :) Olet kyllä käynyt läpi melkoisen muutoksen, enkä ymmärrä, miten joku voi muka nähdä sinussa mitään lihavaa :o Noin sen kuuluisi ollakin, että terveys ja hyvinvointi etusijalla, muut tavoitteet sitten perässä. Eikä kaikkien tarvitsekaan tykätä samoista jutuista, onneksi olet löytänyt sen oman liikuntamuotosi, joka oikeasti kiinnostaa :) Minulla on saliin vähän viha-rakkaus-suhde, mutta tuskin osaan koskaan enää elää täysin ilman sitä.
DeleteHei höpö höpö tarvii yhtään miettiä näitä kuvia, näytät ihan mielettömän hyvältä!! Kiva hauberi!! ;) Ja hei, sut on haastettu; http://lililii.blogspot.fi/2015/04/parasta-juuri-nyt.html ! Kivaa viikonloppua<3
ReplyDeleteHaha, kai nämä olivat omasta mielestäni "paljastavia", vaikkei nyt hirveästi paljasta ihoa näykään :D Yli-itsekritiikki taas iski.
DeleteHei, kivaa! Tartun innolla haasteeseen :)
Ensinnäkin, noi kuvathan on ihan tosi makeita! Sopii hyvin postauksen ja näytät niissä ihan mielettömän hyvältä. :) Toisekseen, sillon vuosi sitten kun tavattiin niin en millään muotoa olisi kuvaillut sua sanalla iso, vaan terveen hoikka ja kaunis nuori nainen. Mutta joo, ymmärrän tavallaan mitä tarkotat. Vaikka itekin oon aina ollut suhteellisen hoikka, mutta pituuden vuoksi/ansiosta oon tuntenut itteni välillä oikein kunnon kolossiksi, varsinkin kun osa kavereista on tosi siroja ja pieniä. Kääntöpuolena tolla hoikkuudella on sitten se, että en oo oikein koskaan harrastanut kunnolla liikuntaa, kun ei oo ollut "pakko" ja nyt istumatyössä se sitten on kostautunut sellasella 10 kilolla. Muutenkin nyt sen liikunnan harrastamisen aloittaminen olisi ihan kriittistä, ettei oo sit vanhana selkävaivainen köppänä, jonka lihakset on ihan surkastuneet...
ReplyDeleteKiitos Miss J! :) En tiedä, miksi pelkäsin näitä kuvia niin paljon, kai sitä taas ylianalysoi kaikkea... Pitäisi päästä siitäkin tavasta eroon :D Ja hei samat sanat, en minäkään tapaamisemme perusteella kyllä keksi, miten sinusta muka saisi 10 kiloa pois! Taas tämä kuuluisa itsekritiikki :D
DeletePitkänä olemisessa on kyllä puolensa. Toisaalta kiloja saa helposti anteeksikin, mutta toisaalta on luonnostaan hieman isompikokoinen, mitä voi olla vaikea hyväksyä. Teininä en esimerkiksi ymmärtänyt, miksi en mahdu samaan vaatekokoon kuin 10 cm lyhyempi kaveri - hei haloo, ei se nyt vaan toimi niin :D Onneksi ikä on tuonut vähän järkeä päähän, mutta näköjään tässä asenteessa olisi vielä pikkuisen tsempattavaakin :)