Liikunnallisia tavoitteita

Uusi vuosi ja uudet tavoitteet? Uutta vuotta on kulunut jo jonkin aikaa ja olen tässä rauhassa miettinyt, mitä uusi vuosi voisi tarkoittaa liikunnan saralla. Joululomalla rentoilun jälkeen paluu kuntosalille ei ole tuntunut niin hyvältä kuin etukäteen ajattelin. Yleensä loman jälkeen virtaa riittää, mutta nyt tilanne on ollut lähes päinvastainen... Monen monta kertaa olen lähtenyt salille hammasta purren ja palannut sieltä vielä ärtyneempänä. Liikunnan tuoma hyvä olo on ollut itselleni yksi tärkeimpiä syitä liikkua, joten motivaatio liikkumiseen on laskenut kuin lehmän häntä. Mikä avuksi?

Olen nyt pyöritellyt, käännellyt ja väännellyt asiaa mielessäni. En ole vieläkään ihan varma, mistä kiikastaa, mutta yhtä asiaa olen ainakin yrittänyt tsempata: armollisuutta. Sinne salille ei ole ihan pakko lähteä todella huonona päivänä, eikä kunto laske merkittävästi yhden löysemmän viikonlopun aikana. Rennompi ote liikkumiseen sekä nautiskelua suorittamisen ja hampaiden kiristelyn sijaan - siinä kai tavoitteeni tiivistettynä.

Siinä missä viime vuonna listasin tavoitteita lähinnä ulkonäköön liittyvissä seikoissa (kuten senteissä tai kiloissa), tänä vuonna ajattelin keskittyä siihen, miksi olen aikoinani liikuntaan hurahtanut. Nimittäin liikunnallisuuteen ja sen pyhään kolminaisuuteen: voimaan, kestävyyteen, liikkuvuuteen. Myönnettäköön, että pieni kiinteytyminen kesää kohti voisi olla mieluisaa, mutta olkoon se sitten hyvän olon sivutuote. Nyt ei liikuta vain ulkonäön vuoksi, vaikken ulkonäköön liittyviä tavoitteita silti väheksy.

Listasin jotain esimerkkejä siitä, mitä vuosi voisi tuoda tullessaan:

- vähintään viisi leukaa (kymppi ois kiva ;))
- opin seisomaan käsilläni (vaikka vaan seinää vasten)
- saan palautettua lenkkeilyn osaksi treeniohjelmaani (vähitellen, polven ehdoilla)
- palaan toiminnallisen treenin pariin, kunhan siihen on mahdollisuus
- kehonhuolto tavaksi
- liikuntaa ilosta, ei pakosta!

Pidempiaikaiset lukijat ehkä muistavat, että harrastin vielä vuosi sitten crosstrainingia, josta olen kirjoittanut enemmän täällä. Rakastin lajissa paitsi monipuolista treeniä, myös ryhmähenkeä ja sosiaalista ulottuvuutta. Yksin salilla treenaamisessa on puolensa, mutta nyt se vähän puuduttaa. Kaipaan tsemppiä, yhteishenkeä, yhdessä yrittämistä... Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä sidottuna salijäsenyyteeni ja reissaan kahden kaupungin välillä, joten tilanne uuden harrastuksen kannalta ei ole se ihanteellisin.

Onneksi saliltani Fressiltä löytyy myös toiminnallisempia tunteja, kuten esimerkiksi FressiFit, jossa olen nyt käynyt joitakin kertoja salitreenin lisäksi. Näillä siis mennään kesään asti, vaikka kova polte olisikin testata esimerkiksi Training For Warriors -metodia. Syytän tästä mm. Tickle Your Fancy -blogin Saraa, joka saa lajin kuulostamaan todella hauskalta (ja hyvin saman tyyliseltä kuin crosstraining). Sara on muutenkin yksi suurimpia treeni-idoleitani inspiroivien treenijuttujensa ja terveelliseltä kuulostavan asenteensa puolesta.

Ja tuo lenkkeily sitten. Olin joskus kova tyttö juoksemaan, mutta vedin senkin aika lailla överiksi ja sain kaikenlaisia rasitusvammoja. Muistona on edelleen kipuileva polvi, joka ajoittain haittaa salillakin. Saliharrastuksen kautta lenkkeily on jäänyt lähes kokonaan, vaikka kesällä taas muistin, kuinka kivaa se onkaan (juttu täällä). Haluaisin kovasti ottaa lenkit edes jollain tavalla osaksi liikuntaohjelmaani, mutta tämä taitaa tapahtua vasta katujen ollessa tarpeeksi turvallisia, sillä jäinen tie plus helposti kipeytyvä polvi on yhtä kuin itsemurha liikuntakyvylle. Siihen asti pitää tyytyä ryhmäliikuntavalikoimaan, kuten ikilemppariini BodyCombattiin, aerobisen kunnon kohottajana.

Olen nyt harjoittanut tätä rennompaa ajattelutyyliä parin viikon ajan ja ilo liikkumiseen alkaa löytyä jälleen! Osasyynä on varmasti myös se, että laitoin saliohjelmat vaihtoon ja uudenlainen treeni tuntuu taas aluksi supertehokkaalta, kun kroppa vasta totuttelee siihen. Taisin täälläkin ohimennen mainita, että tilasin valmentajalta itselleni räätälöidyt saliohjelmat ennen joulua. Täytyy kyllä kehua ohjelmia, sillä koskaan en ole saanut kaikkia paikkoja (etenkin pakaroita ja takareisiä :D) näin kipeäksi vielä kahden viikon jälkeen ohjelman aloittamisesta. Salitreenistä en siis missään nimessä ole kokonaan luopumassa, tarkoitus olisi vaan taas saada enemmän monipuolisuutta liikkumiseen ja ennen kaikkea sitä hyvää mieltä! :) 

Emmi