Vuosi 2014

Kuluneen vuoden läpikäynti taitaa olla blogeissa tällä hetkellä kuuma aihe, joten sekoitanpa myös oman lusikkani tähän soppaan. Näin vuoden päätteeksi on kiva muistella mennyttä vuotta ja mitä se onkaan tuonut tullessaan. Tässä vaiheessa olen kiitollinen tästä blogiharrastuksesta, sillä ilman sitä moni muisto olisi jo unohtunut ja jäänyt tallentamatta! Luin juuri edellisen vuoden yhteenvedon (täältä) ja on se vaan kiva joskus palata ajassa taaksepäin :) Välillä tuntuu, ettei tässä elämässä etene mihinkään, mutta vuositasolla tarkasteltuna siihen mahtuu jo hirveästi erilaisia juttuja.


Viime vuoden tammikuussa alkoi perinteinen terveellisten elämäntapojen vaaliminen joululoman porsastelujen jälkeen. Aloitin ensimmäisen nettivalmennukseni, joka sujui mukavasti ja kevään aikana elopainoa lähtikin viitisen kiloa. Blogiinkin kirjoittelin enemmän liikunta- ja hyvinvointijuttuja ja kuvailin paljon terveellisiä ruokia. Näistä kuvista voisinkin tehdä vielä oman inspiraatiopostauksensa tammikuun elämäntaparemontteja varten ;)

Vastapainoksi terveellisyydelle suuntasimme kuun loppupuolella Tukholmaan siskojeni kanssa silloin uudehkolla Grace-laivalla. Tukholmasta muistan tehneeni hyviä alennusmyyntilöytöjä, joista esimerkiksi Massimo Dutin neulepaita on tälläkin hetkellä päälläni. Taisin myös juhlia synttäreitäni pienimuotoisesti niin tuon reissun puitteissa kuin ystävienikin kesken.


Helmikuulta minulla ei ole juuri muita muistoja kuin eräät vuosijuhlat ja mieluisa puhelu, jossa sain kuulla saaneeni haaveilemani työpaikan Helsingistä! Muistan, kuinka hämmentynyt, mutta helpottunut olin siitä, että kesän työkuviot selvisivät näin aikaisessa vaiheessa. Muuten elämä sujui omalla painollaan treenien ja opiskelujen parissa. Joskin motivaatio opiskelujen suhteen oli hieman hukassa, sillä fokus oli jo uudessa kaupungissa ja uusissa kuvioissa.


Löysin lopulta vuokra-asunnon Helsingistä suhteellisen helposti. Sijainti oli (ja on edelleen) loistava, mutta asunnon kunnon puoleen jouduin hieman tinkimään. Maalis-huhtikuussa vietimme muutaman viikonlopun pintaremontoidessa asuntoa. Pelkällä seinien maalaamisella ja pienen budjetin keittiöfiksauksella sai jo ihmeitä aikaan! Olen vieläkin aika ylpeä meidän "keittiöremontista", joka tosiaan vei vain muutaman päivän omaa työtä ja maksoi alle 100 euroa. Tosin, jos asunto olisi oma, olisin jo purkanut ja rakentanut keittiön kokonaan uudestaan :D Ennen-jälkeen-kuvia voit vilkuilla täältä.


Huhti- ja toukokuu olivat stressaavaa aikaa, sillä tein töitä sekä Helsingissä että Tampereella ja samaan aikaan suoritin ihan viimeisiä (ja vaativimpia) kursseja yliopistolla. Loppukeväälle luonnollisesti kasaantuivat kaikkien harjoitustöiden deadlinet ja tentit, eikä opiskelumotivaatio todellakaan ollut huipussaan. Taisinkin vetäistä viimeisistä tenteistä koko yliopistourani surkeimmat tulokset, mistä näin perfektionistina olin tietysti rikki ja piiskasin itseäni. Näin jälkikäteen ajateltuna sillä ei ole edes mitään merkitystä, sillä keskiarvoni on silti kiitettävä ja ketä ne yksittäiset tenttitulokset oikeasti kiinnostavat. Elämässä oli niin paljon muutakin meneillään tuolloin, joten olin turhan julma itselleni.

Kuva nostaa kuitenkin hymyn huulilleni, sillä muistan tuon päivän niin hyvin! Oli ensimmäisiä auinkoisia kevätpäiviä, jolloin tuntui siltä, että kesäkin on pian saapumassa. Samalla alkoi teekkareiden wappu ja vaikken (enää ;)) kaksiviikkoista wappua jaksanutkaan juhlia, niin tuolle päivälle meillä on ystävieni kanssa omat traditiot. Huolet helpottivat hetkeksi, kun pääsi ystävien kanssa viettämään rentoa iltaa.


Toukokuun lopussa tapahtui yksi vuoden merkittävimmistä jutuista, sillä pieni perheemme sai karvaisen vauvan. Hassua, miten tuollainen nelijalkainen otus voi muuttaa elämän ihan täysin. En vieläkään täysin ymmärrä sitä, että yksi suurimmista unelmistani on käynyt toteen. Tämä vaan osoittaa sen, kuinka ihmeellistä elämä voikaan olla ja kuinka ne unelmat oikeasti voivat toteutua, jos niitä todella haluaa :) 

Ja ainiin - vikat kouluhommat ikinä, check!


Kesäkuu oli hyvin pentuarkipainotteista. Iloitsin ensimmäisestä Helsinki-kesästä ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Uusi työ oli alkuun mielenkiintoista, mutta pian sekin muuttui rutiininomaiseksi. Olin huhtikuussa aloittanut uuden nettivalmennuksen, jonka parissa menikin koko kesä intensiivisesti - alkoholi ja herkut jäivät siis vähemmälle, mutten kokenut jääväni mistään paitsi. Kesällä riitti virtaa treenata, joten pitihän siitä ottaa kaikki irti :)


Mahtui kesään myös niitä kivoja juttuja: after workkeja huikean harjoittelijaporukan kanssa, blogi-tyttöjen tapaaminen, sukulaisten luona vierailua, ystävien ja kavereiden kanssa hengailua... Ja millainen kesä meillä olikaan! Niin aurinkoinen ja lämmin. Vaikka olinkin koko kesän kiinni töissä, niin tapanani oli livahtaa lounastauolla läheiseen puistoon nauttimaan hetkeksi auringonsäteistä ;)


Elokuun muistan vielä lämpinänä, kesä jatkui. Ajatukset piti kuitenkin siirtää pikkuhiljaa tulevaan syksyyn. Harjoittelujaksoni uudessa työpaikassa kesti syyskuun loppuun ja pikkuhiljaa valkeni, ettei minulle olisi siellä lopputyöpaikkaa, vaikka niin oli alustavasti työhaastattelussa sovittu. Ehkä hyvä niin, sillä ala ei kuitenkaan ollut se minulle mieleisin, enkä sen vuoksi edes hakenut mahdollisuuksiin, joita talon sisällä olisi ollut. Edessä oli siis jälleen työnhakurumba, toista kertaa samana vuonna...


Syyskuu, pettymyksien ja mahdollisuuksien kuukausi. En täällä blogissa koskaan kertonutkaan, että hain yhtä omissa silmissäni täydellistä työpaikkaa, joka olisi sijainnut noin puolen kilometrin päässä meiltä Helsingin kotoa. Kävin läpi kolme haastattelukierrosta ja jokaiselta sain todella hyvää palautetta - olin siis jo melkein varma tästä paikasta. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että aivan viimeisellä kierroksella se toinen vei kuitenkin pelin paremmalla kokemuksellaan. Tämä oli ehkä yksi suurimpia pettymyksiäni työpaikkojen suhteen, sillä aikaisemmin olen ollut vähän liiankin onnekas tällä saralla. Samalla tämä oli varmasti vuoden suurin pettymys. Elämä kuitenkin kouluttaa ja tämäkin pettymys varmasti opetti taas jotakin :) 

Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja sain toisen työmahdollisuuden, harmikseni kuitenkin Tampereelta. Taas meni elämä uusiksi, juuri kun sen oli ehtinyt toiseen kaupunkiin yhteen kasaamaan. 


Syyskuun loppuun sanoin heipat Helsingin työpaikalle ja suuntasimme Aasiaan pariksi viikoksi lomailemaan. Työntäytteisen kesän ja uuden työnhakurupeaman jälkeen loma tuli tarpeeseen. Sain kunnolla nollata pään ennen kuin aloitin uudessa työpaikassa uudessa kaupungissa. Olen nyt siitä onnekkaassa asemassa, että saan tehdä työkseni lopputyötäni, diplomityötä. Valmistuminen siis häämöttää! Parin mutkan kautta löysin mieleisen huoneen Tampereen keskustasta ja viihdyn siellä viikot oikein hyvin. 


Miellän marraskuun aina jotenkin masentavaksi kuukaudeksi, mutta tänä vuonna se meni suhteellisen helposti ja nopeasti. Näin paljon kavereita ja vietin pikkujouluja, touhusin salilla ja varoin neljän seinän sisään jumittumista. Pikkuisesta pallerostani on kasvanut hyväkäytöksinen koira, jonka kanssa on myös ilo harrastaa.

Kuntosali on edelleen minulle rakas harrastus ja koen "fitness-elämäntavan" omakseni. Tavoitteiden suhteen olen ollut syyskuussa loppuneen nettivalmennuksen jälkeen vähän hukassa ja sen vuoksi motivaatiokaan ei ole ollut yhtä hyvä kuin kesällä ja alkusyksystä. Tarvitsen selkeän tavoitteen ollakseni motivoitunut ja sen vuoksi tilasinkin ensimmäiset räätälöidyt valmennusohjelmat asiantuntevalta valmentajalta. Näiden kanssa olisi tarkoitus potkaista vuosi 2015 kunnolla käyntiin, mutta asiasta varmasti lisää myöhemmin!


Joulukuu ja varsinkin joulu on aina ihanaa aikaa, kun saa hyvällä omalla tunnolla ladata akkuja ja viettää aikaa rakkaiden parissa. Lopputyökin etenee hyvin aikataulussaan, joten pääsen juhlistamaan vuoden vaihtumista oikein hyvillä mielin :)

Sellainen oli siis tämä vuosi, tapahtumarikas kuitenkin. Päällimmäisenä mieleen jäivät viimeiset opiskelujutut, muutto uuteen kaupunkiin, kaksi uutta työpaikkaa, muutama suurempi pettymys ja onnistuminen, ikimuistoinen lomamatka, uudet ja vanhat ystävät sekä oma rakas karvakasani <3

Oikein hyvää uutta vuotta!

Emmi
You may also like:

4 comments

  1. Siis luoja, miten paljon Milo on kasvanut vähän yli puolessa vuodessa! :O

    Sitähän tämä elämä on, iloa ja pettymyksiä. Mielestäni pettymykset kuitenkin vain kasvattavat luonnetta ja saavat yrittämään entistä hanakammin. :)

    Ihanaa uutta vuotta! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän ne vauvat tekevät :) <3

      Jep, asenne ratkaisee! Ne vaikeudet voi kääntää vahvuuksiksi ja epäonnistumisista oppia, näinhän se menee :)

      Kiitos samoin Erika!

      Delete
  2. Tiedän todellakin, miltä työnhakurumba tuntuu. Oon selvinny uskomattomista työhaastatteluista, ja tällä tavoin oon oppinut itsestäni paljon uutta. Rankkaahan se on, kun jokaiseen pistää itsensä likoon. Toivon sulle kaikkea hyvää, kyllä se oikea duuni vielä löytyy :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon tsempeistä! :) Työnhaku on kyllä hermoja raastavaa. Laitat itsesi kokonaan peliin ja silti lopputuloksesta ei voi koskaan olla varma... Onneksi jokainen työnhakutilanne on myös oppimistilanne, kuten totesitkin :)

      Delete

© Me Time. Design by MangoBlogs.