Koiramainen harrastus

Tämä aihe ei välttämättä puhuttele muita kuin koiraihmisiä, mutta kirjoitanpa siitä silti, sillä kirjoittaminen on kivaa ;) Ja ehkäpä näistä värikkäistä kuvista on jotain iloa ei-koiraihmisillekin!


Milo-herra lähentelee iältään jo kahdeksaa kuukautta, joten päätimme, että jokin harrastus koiran kanssa voisi olla paikallaan. Virtaahan tuossa koirassa riittää kuin pienessä kylässä, joten agility tuntui luonnolliselta valinnalta ensimmäiseksi kokeiluksi. Meidän piti alunperin startata pentuagility jo ennen reissuamme, mutta valitettavasti kurssiaikataulut eivät sopineet kalentereihimme. Nyt kun tilanne on taas vähän stabiilimpi, on helpompi sitoutua aikatauluihin.


Ensimmäinen agility-tunti oli viime viikon sunnuntaita koirakoulu Koirankuonolaisten tiloissa Malminkartanossa. Suunnitelmamme muuttuivat hieman, sillä pentuagility oli täynnä ja päädyimme sitten ihan Agilityn alkeisiin, jossa on kaiken ikäisiä koiria. Onneksi meidän ryhmässämme on vain 3-4 koiraa, joten ohjaaja voi ottaa Milon nuoren iän huomioon harjoittelussa. Itse harjoitteluhalli on pieni, mutta hyvin käytännöllinen ja tälle ryhmälle tarpeeksi tilava.

Huomasin kameran olevan kerrankin sattumalta mukana, joten räpsäisin muutaman kuvan tilanteen tullen. En ajatellut jatkossa kantaa kameraa mukana tunneilla, ei huolta ;)


Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin vasta osaan esteistä, eli putkeen, renkaaseen, keppeihin ja aitaan. Miloa ei saa hypyttää, joten esimerkiksi aitaan tutustutaan nyt toistaiseksi riman ollessa maassa. Vaikka vauhti ei vielä ollut hirmuinen, niin uskon tämän myöhemmin käyvän ihan kunnon liikunnasta koiralle (ja vähän meille omistajillekin).

Sen verran mitä koiran kieltä ja ilmeitä osaan tulkita, tuntui herramme pitävän lajista ja tottelikin kiltisti! Nopeastihan tuo 45 minuuttia hujahtaa ohi ja harjoittelua saa ja pitää jatkaa kotona. Katsotaan mihin asti mielenkiinto tollollamme riittää ja sen mukaan edetään :) Hauskaa kuitenkin itsekin ajautua taas pitkästä aikaa kokonaan uuden harrastuksen pariin!

Emmi
You may also like:

8 comments

  1. Voi että, siitä on tullut komea nuoriherra! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikö vain! Milo vain komistuu silmissä ;)

      Delete
  2. Miksi Miloa ei saa hypyttää?...Ihana koiruliini :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Milo on vielä kasvuiässä, joten korkeita hyppyjä ei saisi loikkia :) Ei sitä kyllä aina voi olla kieltämässäkään, varsinkin jos se vapaana haluaa pomppia sinne sun tänne... Agility-ohjaaaja kuitenkin kehotti välttämään korkeita esteitä vielä tässä kohtaa. Kiitoksia, niin minustakin! :)

      Delete
  3. Oi agility ! Tulee niin nostalgisen, onnellisen, haikea olo näistä kuvista. Sain pikkutyttönä seurata meidän edesmenneen Reetan ja siskoni matkaa agilityn alkeiskurssilta agilityvalioksi, useisiin SM kisoihin, B-maajoukkueeseen ja mitäköhän vielä. Itsekkin innostuin lajia harrastelemaan perheemme toisen koiran kanssa, mutta Verdistä ei ikinä oikeen syntynyt mitään agilitytähteä ja muakin vetivät näyttelykehät enemmän puoleensa, heh. Mutta radalla on silti tullut juostua kerta jos toinekin, ja kisoja kierrettyä ympäri Suomea siskoni mukana ihan loputon määrä. Ihana & antoisa laji, ei voi muuta sanoa :-)

    Ja tosiaan noista hypyistä ja muutenkin turvallisuudesta on hyvä olla tarkkana juurikin kasvuiässä olevan koiran kanssa, jotta kaveri säästyy terveenä - ihanaa että teillä on osaava kouluttaja tässäkin suhteessa :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, teillä on kyllä kunnon koiraperhe! <3 Kuulostaa huikealta ja varmasti tässäkin lajissa on paljon koettavaa ja ihmeteltävää. Meillä ei vielä ihan noin korkeita tavoitteita ole, mutta kukas sen tietää mihin asti vielä päätyy ;) Ja totta tosiaan, ei sitä itse osaa aina ajatellakaan koiran olevan vielä kehittyvässä vaiheessa, sillä niin "aikuiselta" se näyttää jo!

      Delete
  4. Ihanaa agi-innostusta! Itse olen harrastanut lajia jo seitsemän vuotta ja kisannut SM-kisoissakin kerran, eikä kyllä toista yhtä koukuttavaa harrastusta löydy! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauska löytää muitakin agi-harrastajia! Katsotaan, mihin asti meidän pojan into vie :) Milo on kyllä niin henkeen ja vereen noutaja kuin olla ja voi ja voisi elää pelkästään pallon perässä :D Voitaisiin siis muitakin rodunomaisia harrastuksia kokeilla, mutta yksi kerrallaan!

      Delete

© Me Time. Design by MangoBlogs.