Here I am

Blogi on kuollut kokonaan reissun jälkeen, mutta täällä sitä ollaan taas. Syy hiljaisuuteen on ollut pääasiassa kaksijakoinen: (a) unohdin tietokoneeni laturin väärään kaupunkiin ja (b) kaikki aikani on mennyt elämäni uudelleen järjestelyyn. Olisi ollut hienoa päästä heti purkamaan tänne reissufiiliksiä, sillä nyt ne ovat jo vaipuneet unholaan kaikkien muiden juoksevien asioiden tieltä. No mutta eiköhän tässä päästä vielä lomafiilistelynkin pariin, kunhan tässä asiat lähtevät taas kulkemaan omalla painollaan.


Muutamalla sanalla tiivistettynä reissu oli mahtava ja onnistunut. Ei koettu mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tai vastoinkäymisiä ja ehdittiin nähdä ja kokea yhtä sun toista. Instagrammiin ehdinkin jo muutaman hetken tallentamaan ja käytän niitä myös tässä kuvituksena, koska en ole vieläkään päässyt omaan koneeseen (ja Photoshoppiin) käsiksi. Muutaman lisäpäivän pelkälle oleskelulle olisin voinut lomaan vielä ottaa, sillä nyt aika juoksi paikasta toiseen kiiruhtaessa. Seuraava ulkomaanreissuni saakin sitten olla joku aivoton rantaloma, kiitos!


Arkeen paluu on ollut aika rankkaa, sillä oikeastaan olen saanut/joutunut rakentamaan sen arkeni ihan puhtaalta pöydältä. Toisaalta otan mielelläni uudet haasteet vastaan, mutta toisaalta tällä aikaikkunalla tässä on nyt taas ollut vähän liikaa kaikkea. Neljä päivää sitten aloitin uudet työt ja neljässä päivässä olen sitten yrittänyt imeä itseeni enemmän tietoa kuin pystyn tällä hetkellä sisäistämään. Tuntuu, että aivoni ovat vielä jossain Aasian perukoilla lomailemassa ja saan lukea samaa lausetta viisi kertaa ennen kuin ymmärrän edes puolet sen sanomasta. Lohduttelen itseäni sillä, että tässä on nyt vaan ollut vähän liikaa kaikkea ja eiköhän se siitä lähde vielä luistamaan.


Neljä päivää sitten olin myös vielä koditon. Tai no koti minulla kyllä on, mutta väärässä kaupungissa. Onneksi sain lopulta katon pääni päälle ja patjankin, jolla nukkua. Pientä selviytymistä on ollut tämä viikko ilman huonekaluja tai minkäänlaisia ruuanlaittovälineitä. Ette usko, kuinka ihminen voi ikävöidä mikroa, paistinpannua tai kahvinkeitintä :D Ainakin osaa taas arvostaa pieniä, arkisia juttuja entistä enemmän.


Asuntotilanteesta ja kaikesta härdellistä huolimatta en ole luopunut urheilusta, sillä pitää sitä nyt jotain tuttua ja turvallista tässä elämässä olla. Tein nopeasti paluun kuntosalille ja kolmisen viikon treenitauon jälkeen voin kertoa, että joka paikkaa kolottaa ihan pikkuisen. Hyvä kun pystyn kävelemään, saati laittamaan kenkiä jalkaan... Jotenkin surkuhupaisaa tämä koko tilanne, mutta ainakin yksi asia on varma: tästä on suunta vain ylöspäin!

Palaillaan taas pian reissukuulumisten ja iloisempien höpinöiden kera :)

Emmi
You may also like:

6 comments

  1. Siis miten te ette asu yhdessä jos teillä on yhdessä koirakin? mennyt varmaan jotain ohi :)

    ansku

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä meillä yhteinen koti on Helsingissä, mutta omat työkuviot veivät nyt toistaiseksi eri suuntaan :) Onneksi Helsinkiin pääsee aina viikonloppuisin ja etätyöpäivinä!

      Delete
  2. Tsemppiä haasteisiin :)

    ReplyDelete
  3. Kiva, että olet taas täällä, sua on ollut vähän ikävä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauska kuulla, Erika! Minullakin on ollut kieltämättä ikävä blogin pariin :)

      Delete

© Me Time. Design by MangoBlogs.