Pakkolevossa

Heräsin eilen järkyttävään kurkkukipuun ja flunssahan se sieltä päätti iskeä. Ihan hyvään väliin kylläkin, sillä viime viikko oli jotenkin tosi kökkö. En tiedä, johtuiko se lähetyvästä flunssasta, mutta mieli oli maassa, treenit eivät sujuneet ja ajatuksetkin tuntuivat harhailevan ties missä. Vaikka kyse on vain flunssasta, on tämä jotenkin pysäyttävä hetki. Merkki siitä, että olisi kenties aika kerrankin levätä ja vain olla.

Paha paikka.

Lepo on asia, jota ei saisi laiminlyödä. Oma arkeni on ajoittain aikamoista suorittamista ja helposti kalenterista unohtuu kokonaan nuo arvokkaat lepohetket. Täytyy myöntää, että urheileminen on taas vähän lähtenyt käsistä, enkä ole juhannuksen jälkeen pitänyt yhtään kevennettyä viikkoa... Terveeseen urheiluun kuuluu myös lepo ja kevennetyt viikot. Näköjään joku siitä onneksi muistuttaa, jos sen itse unohtaa.

Fyysisen levon lisäksi myös henkinen lepo tekee välillä hyvää. En vieläkään osaa täysin sulkea kaikkia asioita mielestäni, vaikka pitäisi välillä osata vain olla ajattelematta mitään ja relata. Henkinen stressi tekee aivan yhtä pahaa keholle kuin fyysinen stressikin. 

Nyt takaisin peiton alle tuijottamaan Modern familya. Muistakaa myös levätä (ja pukeutua lämpimästi) !

Emmi