Minun on pitkään pitänyt kirjoittaa tarkemmin opinnoistani, sillä alani tuotantotalous ei välttämättä kerro kaikille lukijoille mitään. On myös kiva aina avata vähän henkilökohtaisempaa näkökulmaa siihen, mitä yliopisto-opinnot ovat minulle merkinneet. Itse ainakin olen aina tykännyt lukea muiden opinnoista, sillä samalla saattaa itsekin oppia jotain uutta :) Tämä ei ehkä tule parhaaseen mahdolliseen aikaan, sillä tähän aikaa vuodesta opiskeluvalinnat eivät taida olla ajankohtaisia. Nyt kuitenkin moni aloittaa tai palaa opintojensa pariin, joten menköön samaan teemaan!
Opiskelen tosiaan tuotantotaloutta Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY) ja valmistun diplomi-insinööriksi toivottavasti vuoden sisällä, sillä kurssit ovat jo paketissa - lopputyö (eli diplomityö) vain uupuu. Hakuprosessista sen verran, että olisin päässyt suoraan ylioppilastodistuksellani tutalle, mutta tuolloin luulin vielä haluavani arkkitehdiksi ja se oli ykkösvalintani. Näin ollen en voinut osallistua paperivalintaan, vaan minun piti käydä sekä arkkitehtikokeet että diplomi-insinöörikokeet.
DI-kokeisiin kuului matematiikan ja fysiikan/kemian kokeet ja materiaalina olivat lukion pitkät oppimäärät. Luin lukiossa sekä pitkän matematiikan, kemian että fysiikan, joten asiat olivat tuoreessa muistissa heti yo-kokeiden jälkeen ja kävinkin tekemässä kaikki nämä kolme koetta. En edes muista, menikö fysiikka vai kemia minulla paremmin (tuolloin ainakin vain paremmin mennyt huomioitiin), mutta kokeet menivät todella hyvin ja olisin päässyt samoilla pisteillä myös Otaniemen tutalle, jonne on yleensä vähän korkeammat pisterajat kuin Tampereelle. Tampere oli kuitenkin alusta asti ykkösvalintani, koska olin kuullut pelkkää hyvää TTY:stä eikä Espooseen muuttaminen tuolloin erityisesti houkutellut. Jos diplomi-insinöörin tai arkkitehdin tutkinnot kiinnostavat, niin tutustu hakuprosessiin paremmin osoitteessa dia.fi.
DI-kokeisiin kuului matematiikan ja fysiikan/kemian kokeet ja materiaalina olivat lukion pitkät oppimäärät. Luin lukiossa sekä pitkän matematiikan, kemian että fysiikan, joten asiat olivat tuoreessa muistissa heti yo-kokeiden jälkeen ja kävinkin tekemässä kaikki nämä kolme koetta. En edes muista, menikö fysiikka vai kemia minulla paremmin (tuolloin ainakin vain paremmin mennyt huomioitiin), mutta kokeet menivät todella hyvin ja olisin päässyt samoilla pisteillä myös Otaniemen tutalle, jonne on yleensä vähän korkeammat pisterajat kuin Tampereelle. Tampere oli kuitenkin alusta asti ykkösvalintani, koska olin kuullut pelkkää hyvää TTY:stä eikä Espooseen muuttaminen tuolloin erityisesti houkutellut. Jos diplomi-insinöörin tai arkkitehdin tutkinnot kiinnostavat, niin tutustu hakuprosessiin paremmin osoitteessa dia.fi.
Miksi sitten tuotantotalous? Olen aina ollut hyvä matemaattisissa aineissa ja muistan, kuinka kahlasin peruskoulun kiitettävin arvosanoin lukematta juuri ollenkaan matikan kokeisiin. Lukiossa jouduin jo tekemään työtä pitkien oppimäärien hyvien arvosanojen eteen, mutta kiinnostus näihin aineisiin säilyi. Moni lukiostamme tähtäsi lääketieteelliseen, mutta itseäni lääkärin ura ei ole koskaan tosissaan kiinnostanut. Totta puhuen hermoni eivät kestäisi sitä, että olisin päätöksissäni vastuussa ihmishengistä! Lähes kaikki lähimmät kaverini halusivat kauppakorkeaan, mutten kokenut sitäkään täysin omaksi jutukseni. Koin, että matemaattinen osaamiseni menisi vähän hukkaan ja tiesin sisälläni asuvan pienen insinöörin. Jollain tavalla kauppatieteet kuitenkin kiinnostivat, joten innostuin löydyttäni tuotantotalouden - yhdistelmän kauppatieteitä ja tekniikkaa.
Kävin tosiaan vielä arkkitehtikokeissakin, sillä luulin alan olevan paljon teknisempää kuin mitä se oikeasti on. Pääsykokeissa minulle valkeni, että ala vaatii taiteilijasielua, jota minulta ei tarpeeksi löydy. Koen kyllä itseni jollain tavalla luovaksi tyypiksi, mutta puran luovuuttani mieluummin vaikkapa harrastusten (kuten tämän blogin) muodossa kuin elättääkseni itseäni. Lopulta koepisteeni jäivät pistettä vaille valintarajan ja olin oikeastaan vain helppottunut. Aloitin samana vuonna tutalla ja tiesin heti tulleeni oikeaan paikkaan.
Jos kuvailen omin sanoin tuotantotaloutta, se on mielestäni tiivis tietopaketti yrityksen toiminnasta höystettynä myös teknisellä osaamisella. Kursseihimme kuuluu niin matematiikka ja fysiikkaa kuin markkinointia, tuotannonohjausta, strategiaa ja laskentatoimeakin. Matematiikan ja fysiikan kurssit painottuvat ensimmäisille opiskeluvuosille, jonka jälkeen teknillisyys näkyy tutkinnossa lähinnä teknisenä sivuaineena tai -aineina. Pääaineopinnot ovat kauppatieteisiin painottuvia ja niissäkin on nykyisin hyvin valinnanvaraa. Sivuaineeksi käy oikeastaan mikä tahansa tekninen sivuaine, ja itse luin kandivaiheessa tuotantotekniikkaa ja maisterivaiheessa ohjelmistotekniikkaa sivuaineenani. Kunnon sotku kaikkea mahdollista siis!
Opinnoista vielä sen verran, että peruskurssit toteutettiin yleensä massaluentoina, mutta mitä syvällisemmäksi aihe meni, niin sitä pienemmissä ryhmissä sitä opetettiin ja opetusmetodit vaihtelivat paljon. Yleisesti ottaen kursseihin sisältyi paljon harjoitustöitä eikä opintopisteet kovin helpossa olleet. En siis suosittele tuotantotaloutta, jos haluat opiskella metodilla "lue kirja ja tule tenttiin". Itse ainakin sain opinnoissa eniten irti juuri ryhmätöistä, pienryhmäopetuksesta, harjoitustöistä ja sen sellaisista. Silloin tuli opiskeltua tasaisesti periodin aikana eikä vain tenttiviikoilla ja samalla hiottua niitä arvokkaita ryhmätyötaitoja. Kävin myös ahkerasti luennoilla, jos luennoitsija toi lisäarvoa kurssin sisältöön. Loppuvaiheessa skippasin kyllä luentoja, joissa joku luki kalvoista suoraan, eikä näin ollen tuonut mitään uutta arvoa verrattuna siihen, että lukisin kalvot kotona yksikseni.
Yliopistossa oppii nopeasti ottamaan vastuun omien opintojensa etenemisestä ja aikataulujen suunnittelusta. Olen aina rakastanut kaikenlaista aikatauluttamista ja organisointia, joten minulle tämä tyyli sopi hyvin, enkä voisi enää kuvitella itseäni etenemässä jonkin valmiiksi laaditun lukujärjestyksen mukaan. Toki vaarana on myös se, että joustavuuteen tottuu ja näin ollen on vaikea sopeutua taas työelämässä ankeaan klo 8-16 rytmiin, kröhöm ;) Vähän on siis ikävä akateemista vapautta, mutta toisaalta niitä deadlinen tai tentin lähestyessä vuodatettuja tuskanhikipisaroita ei.
Kuulostaa kliseiseltä, mutta opiskeluvuodet ovat olleet ehdottomasti elämäni parasta aikaa. Motivaationi opintoihin pysyi korkealla aina vaihto-opintoihin asti, mutta samalla ehdin elää ja kokea enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yliopistoon lähtiessäni en tuntenut sieltä juuri ketään, mutta jo ensimmäisenä päivänä tutustuin ihmisiin, jotka ovat nykyään minulle hurjan tärkeitä. Löysin samanhenkisiä ihmisiä ja kerrankin tunsin olevani täysin oma itseni. Toki lukioaikakin oli omalla tavallaan hienoa, mutta vasta yliopistossa tunsin olevani vastaanotettu juuri sellaisena kuin olen.
Teekkarielämä tempaa helposti mukaansa ja kaikille löytyy varmasti jotain yliopiston aktiviteeteista - oli sitten intohimosi urheilu, järjestötoiminta, lautapelit tai opiskelijabileet. TTY:llä yksi parhaista jutuista on yhteisöllisyys ja se, kuinka kaikki otetaan mukaan toimintaan. Tutalaisten keskuudessa vallitsee vielä erittäin motivoiva ja kannustava ilmapiiri opintojen suhteen, sillä pääasiassa kaikki haluavat suoriutua opinnoistaan kunnialla. Itse löysin sopivan tasapainon heti alusta asti opintojen, luottamustehtävien, liikunnan, kavereiden (ja niiden bileidenkin) sekä jossain vaiheessa myös töiden suhteen. Opiskeluelämä on siis paljon muutakin kuin vain itse opintoja!
Jos jotain huonoa opiskelemastani alasta pitää löytää, niin pienenä varjopuolena näen sen, etten valmistu mihinkään ammattiin. Toisin sanoen tutalaisten tehtävänkenttä on niin laaja, että olen vielä vähän hukassa, mihin suuntaan haluaisin itse lähteä. Opintoni tarjoavat laajasti tietoa eri osa-alueista, mutten ole erikoistunut minkään osa-alueen varsinaiseksi asiantuntijaksi. Tiedän siis kärjistetysti vähän kaikesta, mutten syvällisesti mistään. Tämän voi tietysti nähdä myös hyvänä puolena, sillä aina jos jokin osa-alue ei tunnukaan omalta, niin voi vaihtaa toiseen. Se aloittaminen ja oman suunnan hakeminen on vaan se vaikein osuus.
Toisaalta taas olen sitä mieltä, että työ tekijäänsä opettaa, eikä mitään työtehtävää varten voi antaa täsmällistä koulutusta (kun puhutaan yliopistotason tutkinnoista). Tuotantotalouden opinnot ovat antaneet hyvän pohjan ymmärtää suuria kokonaisuuksia ja ne yksityiskohdat kuuluukin ehkä oppia siinä työssä, mihin päätyy. Jos siis haluat nähdä asioita kokonaisuuksina, ymmärtää liiketoiminnan ilmiöitä laajasti, kehittää ongelmanratkaisukykyjäsi myös matemaattisen ajattelun pohjalta sekä ennen kaikkea nauttia motivoivasta ja kannustavasta opiskeluympäristöstä, suosittelen lämpimästi TTY:n tuotantotaloutta.
Kuulostaa kliseiseltä, mutta opiskeluvuodet ovat olleet ehdottomasti elämäni parasta aikaa. Motivaationi opintoihin pysyi korkealla aina vaihto-opintoihin asti, mutta samalla ehdin elää ja kokea enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yliopistoon lähtiessäni en tuntenut sieltä juuri ketään, mutta jo ensimmäisenä päivänä tutustuin ihmisiin, jotka ovat nykyään minulle hurjan tärkeitä. Löysin samanhenkisiä ihmisiä ja kerrankin tunsin olevani täysin oma itseni. Toki lukioaikakin oli omalla tavallaan hienoa, mutta vasta yliopistossa tunsin olevani vastaanotettu juuri sellaisena kuin olen.
Teekkarielämä tempaa helposti mukaansa ja kaikille löytyy varmasti jotain yliopiston aktiviteeteista - oli sitten intohimosi urheilu, järjestötoiminta, lautapelit tai opiskelijabileet. TTY:llä yksi parhaista jutuista on yhteisöllisyys ja se, kuinka kaikki otetaan mukaan toimintaan. Tutalaisten keskuudessa vallitsee vielä erittäin motivoiva ja kannustava ilmapiiri opintojen suhteen, sillä pääasiassa kaikki haluavat suoriutua opinnoistaan kunnialla. Itse löysin sopivan tasapainon heti alusta asti opintojen, luottamustehtävien, liikunnan, kavereiden (ja niiden bileidenkin) sekä jossain vaiheessa myös töiden suhteen. Opiskeluelämä on siis paljon muutakin kuin vain itse opintoja!
Jos jotain huonoa opiskelemastani alasta pitää löytää, niin pienenä varjopuolena näen sen, etten valmistu mihinkään ammattiin. Toisin sanoen tutalaisten tehtävänkenttä on niin laaja, että olen vielä vähän hukassa, mihin suuntaan haluaisin itse lähteä. Opintoni tarjoavat laajasti tietoa eri osa-alueista, mutten ole erikoistunut minkään osa-alueen varsinaiseksi asiantuntijaksi. Tiedän siis kärjistetysti vähän kaikesta, mutten syvällisesti mistään. Tämän voi tietysti nähdä myös hyvänä puolena, sillä aina jos jokin osa-alue ei tunnukaan omalta, niin voi vaihtaa toiseen. Se aloittaminen ja oman suunnan hakeminen on vaan se vaikein osuus.
Toisaalta taas olen sitä mieltä, että työ tekijäänsä opettaa, eikä mitään työtehtävää varten voi antaa täsmällistä koulutusta (kun puhutaan yliopistotason tutkinnoista). Tuotantotalouden opinnot ovat antaneet hyvän pohjan ymmärtää suuria kokonaisuuksia ja ne yksityiskohdat kuuluukin ehkä oppia siinä työssä, mihin päätyy. Jos siis haluat nähdä asioita kokonaisuuksina, ymmärtää liiketoiminnan ilmiöitä laajasti, kehittää ongelmanratkaisukykyjäsi myös matemaattisen ajattelun pohjalta sekä ennen kaikkea nauttia motivoivasta ja kannustavasta opiskeluympäristöstä, suosittelen lämpimästi TTY:n tuotantotaloutta.
Emmi
Hei! Oli ihana lukea vähän tällainen ns. henkilökohtaisempi postaus. Itse olen hakemassa juuri tuolle arkkitehtilinjalle nyt ensivuonna ja oli kiva kuulla, että oot sitäkin aikoiansi harkinnut. Kun sanoit, että ehkä ainoana haittapuolena on se, ettet valmistu mihinkään varsinaiseen ammattiin, niin kannattaa ajatella, että sehän antaa sulle paljon erilaisia mahdollisuuksia, kun sua ei ole sidottu mihinkään tiettyyn ammattiin! Mutta pidän hirveästi sun blogista ja hyvää syksyn alkua :) <3
ReplyDeleteHei ja kiitos kommentistasi! Hauska kuulla, että olet hakemassa arkkitehdiksi :) TTY on loistava paikka opiskella myös arkkitehtuuria ja tunnenkin jonkin verran arkkitehtiopiskelijoita, ja heillä vaikuttaa myös olevan hyvä yhteishenki opinnoissaan :)
DeleteJa niinhän se juuri menee, että toisaalta se heikkous voi olla vahvuuskin! Eiköhän se oma juttu sieltä vielä löydy :)
Ihana kuulla ja kiitos vielä kommentistasi, joka piristi sairaspäivääni! Mahtavaa syksyä myös sinulle :) <3
Moikka taas! Mun piti tähän jo aiemmin kommentoida, mutta en sitten ehtinyt.. Täytyy sanoa että ihan samat ajatukset on täällä! :) En halunnut pelkästään kauppikseen, sillä ajattelin myös että matemaattinen osaaminen menee ihan hukkaan. Jo lukiosta lähtien tiesin haluavani tutalle, mutta valitettavasti itse en kyllä ollut ihan niin hyvä että olisin päässyt Tampereelle, Otaniemestä nyt puhumattakaan, joten päädyin Vaasaan. Täällähän tutalta valmistutaan kauppatieteiden maisteriksi, tuta on pääaineena, ja pakolliset matikat ja fysiikat kyllä kuuluu tutkintoon. Kuitenkin kaikki sivuaineet otin kaupan puolelta. Vaikka Vaasassa luinkin jo pidemmät matikat ja fysiikat kuin mitä olisi tarvinnut, halusin kuitenkin vielä testata, että pystyisinkö lukemaan ihan teknisiä aineita, ja päädyin Oulun tutalle lukemaan toista tutkintoa. Eli lisää matikkaa, fysiikkaa sekä tietysti kokonaisuudessaan laaja tekninen sivuaine. ;) Ei toisesta tutkinnosta haittaa ole ollut, mutta kuitenkin se ehkä tietyllä tavalla oli itselle sellainen "testi", että pärjäänkö tosiaan...
ReplyDeleteJa haha, tuo "tiedetään vähän kaikesta, muttei olla asiantuntijoita missään" on niin tutalaisten yleinen vitsi! MUTTA, näin jo valmistuneena ja suhteellisen monen työvuoden jälkeen näen tuon täysin etuna! Työ se tosiaan opettaa, ja sitä kautta juurikin paremmin löytää sen "oman jutun". Ja alussa se voi olla vähän hakemista, mutta kyllä se siitä vahvistuu. Nimimerkillä "rahoitusalalla ensimmäiset kaksi vuotta" :D
Pahoittelut kilometrikommentista, tästä aiheesta voisin vain jutella sun kanssa enemmänkin. :) Ja hei koitahan parantua flunssasta!
Moikka Maaria ja kiitos ihanasta kommentista! Oli kiva lueskella enemmän myös sinun opiskelutaustastasi :) Ihailen kyllä sitä, että olet jaksanut kaksi erillistä tutkintoa suorittaa! Mietin samaan tapaan joskus käyväni kauppisopintoja tutan lisäksi, mutta tässä vaiheessa polte työelämään (ja valmistumiseen...) on ehkä kovempi kuin lisäopintoihin. Vaikka opiskelijaelämää on ikävä, niin kyllä se palkkakin (opintotukeen verrattuna) houkuttelee :D
DeleteKyllä minäkin sen vapautena näen, etten ole sidottuna yhteen ja ainoaan ammattiin loppuelämäkseni, mutta välillä ahdistaa se ajatus, etten koskaan löydä sitä "omaa juttuani". Lohduttavaa kuulla, että kyllä se suunta sieltä löytyy ja itsekin olen huomannut omissa työtehtävissäni jo juttuja, joista pidän ja joista en. Tässä hankalassa taloustilanteessa ei vaan voi pitää itsestäänselvyytenä sitäkään, että saisi juuri sellaisen työpaikan, kun haluaa - tosin se on varmasti helpompaa heti, kun tietää mitä haluaa :D
Kiinnostaisi tietää, minkä tyyppisiin työtehtäviin olet päätynyt, mutta ymmärrän kyllä, jos et halua niistä täällä "julkisesti" sen enempää kertoa! Ja kiitoksia, olo on onneksi jo vähän parempi :)