Mitä tapahtuu, kun kuntosalirotta astuu lenkkipolulle lähes vuoden tauon jälkeen? Itkua, parkua ja hampaiden kiristelyä?
Sain viime viikolla uuden treeniohjelman ja tuijotin suu auki lisääntynyttä aerobisen urheilun määrää. Onhan minulla salitreenien lisäksi ollut aikaisemminkin aerobista ohjelmassa, mutta olen kuitannut ne tehokkailla intervalleilla (lue: kuntopiireillä tai vastaavilla), ryhmäliikuntatunneilla, työmatkapyöräilyllä ja oikein hurjina päivinä kävelylenkeillä... Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kaivaa lenkkitossut kaapin perältä.
Täytyy myöntää, että lenkkeilyn aloittaminen arvelutti. Minulla on vähän viha-rakkaus-suhde koko juoksemiseen, kuten olen täällä joskus maininnutkin. Toisaalta rakastan sitä vapauden tunnetta ja endorfiinin määrää, minkä kunnon lenkillä saa. Puhumattakaan ulkoilmaliikunnan piristävästä vaikutuksesta. Toisaalta taas olen muutaman kerran vetänyt lenkkeilyn niin överiksi, että olen saanut siitä ikäviä rasitusvammoja. Lopulta luovutin koko homman suhteen ja totesin vain, ettei laji ole minua varten.
Viikon sisään olen juossut nyt kolme lenkkiä ja olen positiivisesti yllättynyt! Lenkkikuntoni ei ollutkaan romahtanut, eikä vanhat rasitusvammat vaivanneet. Itse asiassa sykkeetkin ovat olleet paljon matalampaa tasoa kuin etukäteen ajattelin. Ei minusta vieläkään marathonille olisi, mutta sanoisin perusjuoksukunnon olevan ihan hyvällä tasolla. Olen tyytyväinen.
Kuntosalilla puuhailu ei siis todellakaan laske aerobista kuntoa! Varsinkin, kun viitsi tehdä vaikkapa sen yhden sykkeitä nostattavan intervallin viikkoon. Myös saliharjoittelun rytmityksellä on paljon väliä - olen viimeiset neljä viikkoa tehnyt vähän pidempiä sarjoja lyhyillä palautusajoilla ja uskon senkin kasvattavan aerobista kuntoani uudella tavalla. Lisäksi työmatkapyöräilyllä lienee oma osuutensa, sillä viikottain pyöräilen "huomaamattani" viitisenkymmentä kilometria. En siis tarvitse tasapaksua hölköttelyä pysyäkseni hyvässä peruskunnossa.
Miksi sitten hölköttelen? Tavoitteenani ei ole edelleenkään marathon, ja kuten todettua, pysyn kunnossa muillakin keinoin. No, kerroinkin teille, että loppukesästä todennäköisesti kiristellään ja niin tosiaan tehdään. Kaloreita on nyt laskettu reippaasti ja toivon myös lenkkeilyn antavan vähän lisäboostia rasvanpolttoon. Näiden ulkonäköön liittyvien tavoitteiden lisäksi totesin saavani juoksemisesta taas aivan mielettömän fiiliksen! Enpä olisi ikinä uskonut nauttivani aamulenkistä näin. Kesä, valo ja kauniit lenkkimaisemat innostavat aivan uudella tavalla. Lisäksi jollain hassulla tavalla nautin siitä, että näen muitakin ihmisiä aamulla liikkumassa - "hengenheimolaisia" kun riittää esimerkiksi työmatkareitilläni Töölönlahdella. Onko parempaa tapaa aloittaa päivä?
Vaikka juoksuintoni on taas huipussaan, en usko jatkavani lenkkeilyä säännöllisesti. Olen sitä mieltä, että jos jossain tosiaan haluaa kehittyä, kannattaa keskittyä siihen. Minulla tuo keskittymisen kohde on edelleen kuntosali ja priorisoin sen kaiken muun touhuamisen edelle. Nytkin minulla on ohjelmassa samat viisi salitreeniä viikossa ja juokseminen on vain ekstraa. Jos tuntuu siltä, etten jaksa lähteä lenkille, niin en lähde, mutta salia en jätä välistä. Olen aikaisemmin tehnyt sen virheen, että kuvittelen kehittyväni kaikessa samaan aikaan. Ehei! Yhteen asiaan kerralla keskittyminen on minulle paljon parempi tapa, sillä silloin oman kehittymisen huomaa nopeammin. Jos on monta rautaa tulessa, polttaa itsensä helpommin loppuun, sen nyt sanoo järkikin.
Tulihan taas jaariteltua! Lenkkeilettekö te? :)
Emmi
Sain viime viikolla uuden treeniohjelman ja tuijotin suu auki lisääntynyttä aerobisen urheilun määrää. Onhan minulla salitreenien lisäksi ollut aikaisemminkin aerobista ohjelmassa, mutta olen kuitannut ne tehokkailla intervalleilla (lue: kuntopiireillä tai vastaavilla), ryhmäliikuntatunneilla, työmatkapyöräilyllä ja oikein hurjina päivinä kävelylenkeillä... Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kaivaa lenkkitossut kaapin perältä.
Täytyy myöntää, että lenkkeilyn aloittaminen arvelutti. Minulla on vähän viha-rakkaus-suhde koko juoksemiseen, kuten olen täällä joskus maininnutkin. Toisaalta rakastan sitä vapauden tunnetta ja endorfiinin määrää, minkä kunnon lenkillä saa. Puhumattakaan ulkoilmaliikunnan piristävästä vaikutuksesta. Toisaalta taas olen muutaman kerran vetänyt lenkkeilyn niin överiksi, että olen saanut siitä ikäviä rasitusvammoja. Lopulta luovutin koko homman suhteen ja totesin vain, ettei laji ole minua varten.
Viikon sisään olen juossut nyt kolme lenkkiä ja olen positiivisesti yllättynyt! Lenkkikuntoni ei ollutkaan romahtanut, eikä vanhat rasitusvammat vaivanneet. Itse asiassa sykkeetkin ovat olleet paljon matalampaa tasoa kuin etukäteen ajattelin. Ei minusta vieläkään marathonille olisi, mutta sanoisin perusjuoksukunnon olevan ihan hyvällä tasolla. Olen tyytyväinen.
Kuntosalilla puuhailu ei siis todellakaan laske aerobista kuntoa! Varsinkin, kun viitsi tehdä vaikkapa sen yhden sykkeitä nostattavan intervallin viikkoon. Myös saliharjoittelun rytmityksellä on paljon väliä - olen viimeiset neljä viikkoa tehnyt vähän pidempiä sarjoja lyhyillä palautusajoilla ja uskon senkin kasvattavan aerobista kuntoani uudella tavalla. Lisäksi työmatkapyöräilyllä lienee oma osuutensa, sillä viikottain pyöräilen "huomaamattani" viitisenkymmentä kilometria. En siis tarvitse tasapaksua hölköttelyä pysyäkseni hyvässä peruskunnossa.
Miksi sitten hölköttelen? Tavoitteenani ei ole edelleenkään marathon, ja kuten todettua, pysyn kunnossa muillakin keinoin. No, kerroinkin teille, että loppukesästä todennäköisesti kiristellään ja niin tosiaan tehdään. Kaloreita on nyt laskettu reippaasti ja toivon myös lenkkeilyn antavan vähän lisäboostia rasvanpolttoon. Näiden ulkonäköön liittyvien tavoitteiden lisäksi totesin saavani juoksemisesta taas aivan mielettömän fiiliksen! Enpä olisi ikinä uskonut nauttivani aamulenkistä näin. Kesä, valo ja kauniit lenkkimaisemat innostavat aivan uudella tavalla. Lisäksi jollain hassulla tavalla nautin siitä, että näen muitakin ihmisiä aamulla liikkumassa - "hengenheimolaisia" kun riittää esimerkiksi työmatkareitilläni Töölönlahdella. Onko parempaa tapaa aloittaa päivä?
Vaikka juoksuintoni on taas huipussaan, en usko jatkavani lenkkeilyä säännöllisesti. Olen sitä mieltä, että jos jossain tosiaan haluaa kehittyä, kannattaa keskittyä siihen. Minulla tuo keskittymisen kohde on edelleen kuntosali ja priorisoin sen kaiken muun touhuamisen edelle. Nytkin minulla on ohjelmassa samat viisi salitreeniä viikossa ja juokseminen on vain ekstraa. Jos tuntuu siltä, etten jaksa lähteä lenkille, niin en lähde, mutta salia en jätä välistä. Olen aikaisemmin tehnyt sen virheen, että kuvittelen kehittyväni kaikessa samaan aikaan. Ehei! Yhteen asiaan kerralla keskittyminen on minulle paljon parempi tapa, sillä silloin oman kehittymisen huomaa nopeammin. Jos on monta rautaa tulessa, polttaa itsensä helpommin loppuun, sen nyt sanoo järkikin.
Tulihan taas jaariteltua! Lenkkeilettekö te? :)
Emmi
Hei hienoa,että oot löytänyt lenkkeilyn ilot jälleen :) Lenkkeily on ihanan terapeuttista urheilua ainakin mun mielestä :)
ReplyDeleteVoi kun itsekkin löytäisi lenkkeilyn jälleen ! Mulla kanssa viha-rakkaus-suhde juoksuun joka juurtaa alkunsa siihen,että säbää pelatessa JOKA kesä oli PAKKO juosta ja ihan hulluna. Intervallia,vetoja,mäkiä,loikkia,lenkkiä jne. Sillon tuli välillä itkun kera tehtyä treenit ja noh kun säbä loppui niin samalla loppui juoksukin. Kukaan ei enään pakottanut juoksemaan eikä muutenkaan ollut pakko ! Mikä vapauttava tunne. Välillä on ollut kausia kun juoksu on tuntunut hyvältä mutta sitten se aina tyssää johonkin... Salitreeni on mullakin number one juttu eikä se hevillä siitä paikkaansa menetä :)
Juoksu on jotenkin tosi fiilissidonnainen laji ja herättää kyllä tunteita :D Uskon kyllä, ettei "pakotus" motivoi juoksemaan. Minulle tulee semmoinen vastareaktio aina, jos joku pyytää/käskee tekemään jotain. Silloin en ainakaan tee! :D Paljon kivempi lähteä itse lenkille silloin, kun siltä tuntuu.
DeleteKiva kuulla, että olet myös hurahtanut kuntosaliin :)
Itse kävin myös tänään aamulla juoksemassa ekaa kertaa melkein koko kesänä! Ikäväkseni huomasin, etten jaksanut juosta samalla tahdilla kuin silloin, kun juoksin monta kertaa viikossa. Ryhmäliikuntatunnit, sali ja runsas pyöräily ei kuitenkaan näköjään olleet pitäneet sitä kuntoa yllä, tai sitten oli vaan huono päivä tai alkukankeutta :D Jokatapauksessa huomenna aamulla yritän uudestaan ja ihan kuin säkin, yritän päästä taas siihen ihanaan lenkkeilyn fiilikseen kiinni :)
ReplyDeleteSaattaa muuten olla, että lenkkeilen samoilla reiteillä kuin sä ennen, täällä Hervannassa! Mutta noi maisemat näyttää ehkä vieläki paremmilta ;D
Minullakin se on mennyt monesti noin, mutta nyt yllätyin positiivisesti! Hyvä puoli siinä on se, että kyllä se juoksukunto palautuu nopeasti, jos vaan viitsii parikin kertaa viikossa juosta :) Ja niin kuin totesit, voi olla kyse vain huonosta päivästä! Välillä kun juoksu ei vaan kulje sitten millään :D
DeleteHih, tuttuja maisemia tosiaan! Helsingissä meri on ehdottomasti plussaa, mutta kyllä Hervannastakin hyviä lenkkipolkuja löytyy ;)
Ei oikein jaksa tällaisella kuumuudella lähteä.. Sitten kun sää vähän viilenee, minut kyllä näkee taas lenkkipolulla! :)
ReplyDeleteSen takia suosinkin aamuja, ei ole vielä niin kuuma :) mutta kieltämättä viileämmällä kelillä se on huomattavasti helpompaa!
Delete