Meillä on ollut nyt viikon ajan täällä neljäs perheenjäsen, 8-viikkoinen novascotiannoutaja, jonka nimesimme Miloksi. Olen unelmoinut koirasta niin kauan kuin muistan ja olen vieläkin aika hämmennyksissä siitä, että minulla on koira. En nyt tarkoita sitä, ettenkö olisi valmistautunut tähän. Olo on enemmänkin epäuskoinen, kun jotain niin uskomatonta on tapahtunut, ettei sitä tahdo uskoa todeksi. Taidan olla ihan pöpi.
Ensimmäinen viikko on sujunut meillä hienommin kuin olisin ikinä uskonut. Poikamme on niin reipas, ettei ole lainkaan ikävöinyt koiraperhettään. Öisin on saatu nukkua ja päivät voisin kuluttaa vain pienen touhuja katsellen. Viikonloppu oli Milon mielestä mahtava, sillä se pääsi telmimään vapaasti mökillä ja tapasi kivoja koirakavereita.
Tämä blogi ei muutu koirablogiksi, vaikka meillä tällainen nyt asustaakin. Varmasti kuulette ohimennen Milon kuulumisia, mutten aio sen tarkemmin täällä käydä läpi koirakäytäntöjämme. Tämä siksi, että (a) haluan pitää blogini linjan siinä, missä se on ollutkin (niin mikä linja?) ja (b) koiran kasvatukseen jokaisella on oma mielipiteensä, enkä halua teidän huolehtivan siitä, mikä meidän koiralle on parhaaksi ja mikä ei. Jokainen kasvattakoon koiransa omalla tavallaan :)
Takana on siis yksi elämäni onnellisimmista viikoista ja toivottavasti lukemattomia vastaavia edessä. Uskomatonta, kuinka pelkästään toisen katse voi herättää niin paljon rakkautta. Nyt taidan tietää edes ripauksen siitä, miltä äidinvaisto voi tuntua.
Emmi
Voi että kuinka suloinen hän onkaan!!! :) Onnea perheenlisäyksestä. <3
ReplyDeleteKiitoksia Elisabete, aikas ylpeitä vanhempia täällä ollaan <3
DeleteEn kestä! Suloinen! Tuun sinne ja rutistan sitä oikein kunnolla! :D
ReplyDeleteEikö olekin! Itsekin olen jatkuvasti rutistelemassa sitä, saa koira tottua siihen ;) Hih, tervetuloa!
DeleteVoi ei mikä söpöliini! Tulipa kamala ikävä omaa hauvavauvaa, kun menin ja jätin sen äipän hoiviin. Onnea uudesta perheenjäsenestä :)
ReplyDeleteKiitoksia! Oi, onko teilläkin pieni söpöliini? :) Olen myös ihan höppänä tämän vauvani kanssa ja ikävöin sitä hirveästi, jos joudutaan olemaan päiväkin erossa... Taitaa minulla olla pahemman vieroitusoireet kuin koiralla :D
DeleteEi mä en pysty! En kestä! Jatkuva koirakuume, meinaan kidnapata jokaisen kadullakin vastaantulevan koiran aina! Varokin siis ettet törmää tämän kanssa muhun jollain pimeällä kujalla...! :D Ihana ihana pieni koiruus <3
ReplyDeleteHaha, niin tuttu tunne! Onneksi on nyt tämä oma vauva, niin ei tarvitse muiden koiria himoita :D Ja kyllä meidän hauvaa saa aina tulla katsomaan, jos siltä tuntuu :) <3
Delete