Neiti hajamielinen

Heipä hei! Mites sateinen viikko on siellä alkanut? Itselläni on ollut yllättävän pirteä maanantai, ilmeisesti univelat on taas hetkeksi kuitattu :) 

Viime viikolla minulle kävi taas hassusti ja sain siitä idean kertoa täällä vähän erilaisesta puolestani. Olen oikeasti maailman pahin sählääjä ja jokseenkin hajamielinen, minkä vuoksi minulle sattuu kaikenlaista. Epäonnisuuden ansiosta olen oppinut myös nauramaan omille virheilleni, mikä on mielestäni tärkeä taito. Tässä siis muutamia huippukohtia elämästäni, olkaapa hyvä!

1. Viime torstaina lähdettiin siskoni, hänen poikaystävänsä ja Milon kanssa lenkille. Tsekkasin ovella, että joo, onhan mulla hihna, kakkapussit ja avaimet. Noh, ulkona selvisi, että "avaimet" olikin itse asiassa murujen kynsisakset (mitä ne edes takkini taskussani tekivät?) ja avaimet tietysti sisällä. Ikinä yksin ollessa minulle ei käy näin, mutta tietysti heti, kun on vieraita kylässä! Noloa. Tai no joo, kävihän näin kerran Tampereella ja se oli vielä nolompaa. Otin vahingossa väärät avaimet, kun lähdin hakemaan häkkivarastosta siideriä (heh). Silloin minulla ei ollut edes kenkiä jalassa ja odotin rappukäytävässä jonkin tovin ennen kuin sain naapurilta puhelinta lainaan ja soitettua ovenavaajalle...

 2. Onnistun aina tiputtamaan/kaatamaan/sotkemaan jotain. Esimerkkinä heitin lauantaina mukillisen kahvia rappukäytävään, kun kumarruin ottamaan Miloa syliin ja unohdin kokonaan laukkuni sivutaskussa olevan termosmukin.

3. Tätä en ole monelle kehdannut kertoa, mutta viime talvena Alpeilla otin kerran lasketellessani väärät sukset taukopaikalta. Tajusin asian vasta hississä matkalla huipulle. Pelkäsin jo muutenkin korkealta laskemista, saati sitten väärillä suksilla! Jotenkin kompuroin kuitenkin alas ja palautin sukset paikalleen vähin äänin...

4. Onnettomuusalttiudesta sen verran, että olen kerran onnistunut kaatumaan vessassa pöntöltä noustessani. Kompastuin jalkoihini, kaaduin leuka edellä maahan ja hampaat huulesta läpi. Huuliarpien lisäksi arpia löytyy polvista, joista toisen sain kaatuessani kerran aurinkoisena päivänä yliopiston pihassa. Ihan tuosta vaan, ilmeisesti omiin jalkoihini? Hyvä Emmi! Vakavammasta päästä olen myös juossut lasioven läpi (josta arpia toisessa polvessa ja nassussa), ollut hirvikolarissa ja meinannut jäädä rekan alle pyörällä kaatuessani. Ainiin, pyöräilin viime kesänä myös liikennemerkkiä päin (ilman kypärää) ja sain pääni mukavasti auki silloinkin.

5. Unohdan tavaroitani milloin minnekin. Hammasharjan unohdan aina. Myös arvokkaampaa tavaraa on unohtunut, kuten lompakko viimeksi Finnkinon vessaan ja sitä ennen vuosijuhlien jatkoille. Kameran olen kerran unohtanut taksiin... Ihme, ettei mitään suurempaa taloudellista vahinkoa ole sattunut!

6. Ajattelin, ettei voi olla mahdollista tiputtaa puhelinta vessanpönttöön. Kunnes tiputin edellisen puhelimeni sinne kaksi kertaa. Silti se toimii vieläkin! Olen myös tiputtanut vessanpönttöön suoristusraudan, mikä on aika saavutus sekin. Se hajosi puoli vuotta myöhemmin ja meni vielä takuuseen, heh.

7. Kanssani on raivostuttavaa asua, sillä minulla on muutamia "hajamielisiä" tapoja, kuten kaapinovien sulkematta jättäminen. Tavarat jäävät helposti siihen mihin lasken, vaikka kovasti pidänkin siististä asunnosta. Esimerkiksi kahvikuppi jää aamuisin aina siihen, missä kumarrun pukemaan kenkiä. Kotikotona se oli hattuhylly, täällä kenkäkaappi. Lisäksi olen onnistunut hukkaamaan 36 neliöön jo vaikka mitä! 

8. Vaatteiden kanssa sattuu myös vaikka mitä. Välillä kuljen paita väärinpäin, välillä saumat ulkopuolella ja kerran housuni olivat ratkenneet mukavasti etumuksen kohdalta niin että esittelin huomaamattani myös alushousujani keskellä Hämeenkatua. 

Siinäpä nyt alkajaisiksi, varmasti jokunen hauska kömmähdys unohtui tästä! Perheeni ja poikaystävä luultavasti täydentävät mielellään :D Joka tapauksessa, olen mielessäni kääntänyt tämän sählääjäluonteeni jopa vahvuudeksi. Jos esimerkiksi töissä mokaan, en mene paniikkiin tai mieti kasvojeni menetystä, vaan myönnän virheeni ja alan heti miettimään, mitä voin tehdä asian korjaamiseksi. Muistakaa, ettei elämä ole niin vakavaa ja kaikki mokaavat joskus (ja toiset vähän useammin kuin toiset...) ! Ja niinhän se menee, että fiksuilla ihmisillä on liikaa asioita mielessä ja siksi ne vähemmän tärkeät välillä unohtuvat ;) 

Emmi

Ps. Tätä kirjoittaessani unohdin riisit levylle ja nyt syön siis vähän paahdetumpaa riisiä. Tätä tää niin on.

Pps. Kuvat vanhoja, koska unohdin ottaa uusia. Samassa asussa tosin olen painanut myös viime aikoina!