FitFriday - Motivaatio

Ensimmäisen FitFridayn aika! Ensimmäisessä osassa ajattelin selventää teille, mistä motivaationi urheiluun ja terveellisiin elämäntapoihin kumpuaa ja miksi olen asiasta tällä hetkellä niin innoissani. Samalla puhun vähän tavoitteistani tämän kevään suhteen, vaikka niitä jo sivuttiinkin täällä. Toivoisin myös teiltä kommenttiboksiin ajatuksia siitä, mikä teitä motivoi!

Tammikuu on ollut monella aktiivista aikaa liikunnan suhteen ja itsekin olen saanut taas sopivan treenirytmin päälle. Mistä tietää, että urheilu motivoi taas oikeasti? Siitä, että lepopäivät tuntuvat piiiitkiltä ja tekisi mieli lähteä vähintään ulos hyppelemään! Meitä on tammikuussa hellitty myös kauniilla auringonpaisteella, joka ainakin itselleni antaa hurjasti energiaa. On niin hyvä fiilis, kun on valoisaa vielä neljän aikaan kotiin kävellessä. 



Energiatasojen lisääntyminen taitaakin olla tällä hetkellä suurin motivaationi liikuntaan. Hieman vaikean ja ankean syksyn jälkeen on ihana huomata, että minussakin riittää virtaa! En voi sanoa joka aamu herääväni pirteänä kuin peipponen, mutta ainakin suunta on oikea. Vielä olisi kasa asioita, joissa voisin petrata, mutta nyt olen siinä tilassa, missä olen tottunut olemaan liikunnan suhteen: aktiivinen, innostunut ja kehittymishaluinen.

Energian lisäksi minua motivoivat myös tavoitteet. Tällä hetkellä minulla on sekä urheilullisia että puhtaasti ulkonäöllisiä tavoitteita. Olisi hieman tekopyhää sanoa, että liikun vain siitä saadun hyvän olon vuoksi, sillä todellisuudessa haluan myös muokata kehoani ja saavuttaa parempia tuloksia. Cross training on lajina minulle täydellinen, sillä siinä on helppo seurata kehittymistään ja asettaa tavoitteita: enemmän painoja, enemmän toistoja, entistä tehokkaammin... Tällä hetkellä tavoitteeni on esimerkiksi saada viisi leukaa kesään mennessä!

Ulkonäöllisistä tavoitteista voisin kirjoittaa kokonaan oman juttunsa, mutta kerron niistä nyt pääpiirteittäin. Tilanne tällä hetkellä on se, että painan noin neljä kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Neljä kiloa ei ole paljon ja vaakahan ei kerro koko totuutta! Olen viimeisen vuoden aikana siirtynyt kokonaan uudelle alueelle kuntosaliharjoittelussa ja toivon ainakin osan tuosta olevan lihasmassaa. Silti en voi sanoa olevani tyytyväinen ja sinut kehoni kanssa. En ole. Haluan pois "pöhöttyneen" olon ja aamuisin  peilistä katsovat turvonneet kasvot. Haluan kirmailla kesällä shortseissa häpeämättä reisiäni. Haluan elinvoimaisen olon ja terveen peilikuvan.



Jokaisella on oma ihannekroppansa, enkä ota kantaa siihen, millainen kehon tulisi olla. Oma ihanteeni on urheilullisempi vartalomalli kuin mitä omani tällä hetkellä on. En pidä sitä kuitenkaan negatiivisena asiana, vaan pelkästään positiivisena! Minulla on jokin tavoite kroppani suhteen ja se motivoi minua liikkumaan yhdessä muiden motivaationlähteiden kanssa.   

Sitten niihin konkreettisin tavoitteisiin. Jotta kehoni näyttäisi urheilullisemmalta, minun pitää (a) polttaa rasvaa eli pienentää rasvaprosenttiani ja (b) kasvattaa lihasmassaani. Ongelma vaan on näiden kahden tavoitteen ristiriitaisuus, sillä näitä kahta on äärimmäisen vaikea tehdä samaanaikaan. Miettikää vaikkapa fitness-urheilijoita, jotka eivät alan ammattilaisinakaan pysty siihen, vaan ensin bulkataan (eli hankitaan lihasmassaa) ja sitten dieetataan rasvat pois, samalla kuitenkin minimoiden hankitun lihasmassan kato. Tämän faktan tajuaminen on vienyt minulta vuosilta ja vaatinut useita virheitä! Vielä viime vuonna ajoin itseni piippuun sillä, että yritin kasvattaa lihasmassaa ja laihduttaa samaan aikaan. Toisin sanoen söin aivan liian vähän kulutukseeni nähden tehden vain hallaa itselleni. Hyi minua!

Nyt olen taas vähän viisaampi asian kanssa. Koska tällä hetkellä minua häiritsee enemmän rasvan määrä kehossani kuin varsinainen lihasten puute, päätin keskittyä rasvanpolttoon. Olen siinäkin mielessä viisaampi, että tiedostan tekeväni virheitä, sillä luulen liikoja itsestäni. Luulen, että tiedän tarpeeksi ravinnosta ja liikunnasta, vaikken oikeasti tiedä. Vaikka olen äärimmäisen kiinnostunut asiasta ja lukenut useita kirjoja aiheesta, en ole ammattilainen. En tiedä, millainen ruokavalio sopii yhteen täydellisesti mihinkin treeniohjelmaan. En tiedä, kuinka paljon minun tarkalleen tulee syödä, jotta kehityn myös urheilussa, mutta poltan samalla rasvaa. Ei, en tiedä, ja sen myöntäminen itselleen tekee hyvää.

Oman personal trainerin palkkaaminen olisi minulle unelma, mutta valitettavasti opiskelijabudjetin ulkopuolella. Niinpä päätin hakea ammattiapua hieman huokeammasta vaihtoehdosta, nimittäin nettivalmennuksesta. Nettivalmennuksessa saa käteen valmiin treeniohjelman ja ruokavalion, jotka on sovitettu toisiinsa ja asiakkaan tavoitteisiin. Täydellistä. Jollekin ajatuskin nettivalmennuksesta voi olla ahdistava, mutta minun motivaatiotani se on vaan lisännyt! Ei haittaa yhtään punnita annoksia ja kokata omia eväitä. Ei, sillä näen niiden kautta lähestyväni omaa tavoitettani. Ja pidän haasteista ;)



FitFridayn ideana on siis osittain raportoida myös "kehokuurin" etenemistä! Tavallaan pelottavaa julistaa se nyt julkisesti täällä. Mitä jos epäonnistun? Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että tiedän pystyväni elämään kurinalaisesti ohjeiden mukaan ja jollain sairaalla tavalla jopa nautin siitä... Ainoa, mitä pelkään on aineenvaihduntani, jota olen rääkännyt kaikenlaisilla hölmöillä ja huonosti suunnitelluilla laihdutusyrityksillä. Jokaisen aineenvaihdunta on hyvin yksilöllinen, eikä ryhmälle laadittu dieetti välttämättä toimikaan kaikilla. No, pidetään peukut pystyssä!

Eka viikko nettivalmennuksessa on pian ohi ja palaan tunnelmiin varmasti jatkossakin. Tällä hetkellä kaikki on loistavasti ja kuuri ja ruoka motivoivat. Täytyy kuitenkin todeta, että ruokaa pitää syödä VALTAVASTI! Jos tästä ei aineenvaihduntani herää, niin ei sitten mistään... Oikein hävettää, kuinka vähän aikaisemmilla "kehonrakennuskuureillani" olen syönyt. Ilmankos kehitys ei ole ollut toivottua!

Tiivistettynä motivaationi urheiluun lähtee hyvästä fiiliksestä, energiatasosta sekä urheilullisista ja ulkonäköön liittyvistä tavoitteista. Toivotaan, että tämä fiilis kantaa pitkään ;) Mutta nyt, mikä teitä motivoi?

Emmi

Ps. Yritän saada jatkossa tänne vähän inspiroivampia kuvia kuin nämä hämärät puhelinkuvat... Ensimmäinen kuva on tältä viikolta, viimeinen taas kesän jälkeen, jolloin pumppasin vähän enemmän rautaa. Jospa sittenkin vähän lihaksia... EI! Nyt poltellaan :'D
You may also like:

8 comments

  1. Vau, kuulostaa ihailtavan kurinalaiselta! Mielenkiintoisia ja hyviä pointteja olet nostanut esiin. :)
    Mulla on ollut pitkään (loppukesästä asti?!) hiljaisempi jakso urheilun saralla. Motivaatio on ollut aivan nollassa, mutta nyt huomaan, että alan taas kaivata liikuntaa, etenkin juoksemista. Hetki pitää silti odottaa, koska mun keuhkot eivät kestä kylmällä lenkkeilyä. Olen tässä kyllä huomannut, että mulla urheilun täytyy olla säännöllistä, jotta motivaatio pysyy yllä. Jos tulee tauko, aloittaminen tuntuu aina vaikeammalta.
    Tämä FitFriday on kiva idea! On mukava lukea sun projektin etenemisestä ja samalla saada itselleen tsemppiä! :)
    Hauskaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia Kata! :) Periaatteessa en tue mitään kurinalaista elämistä, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu oikein motivoivalta vaihteeksi :) Valinnanvaraa on runsaasti tämänkin ruokavalion sisällä, joten en ole helposti kyllästymässä. Helppoa vaan, kun joku sanoo, miten pitää syödä ja toivottavasti tuloksiakin saadaan!

      Ja nuo motivaatiokaudet liikunnan suhteen ovat minullekin hyvin tuttuja! Välillä tekisi mieli urheilla koko ajan, välillä on taas todella vaikea saada itsensä salille. Säännöllinen urheilu tosiaan yleensä auttaa, sillä se tuo energiaa arkeen :)

      Mahtava kuulla! Ja kivaa viikonloppua sinnekin :)

      Delete
  2. Hyviltä ja järkeviltä kuulostavat tavoitteet! Urheilujuttuja on kyllä kiva lukea täällä muun seassa! :)

    Ps. postauksen suurimmat kicksit sain siitä, että joku muukin käyttää banaanikoteloa, jee! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, kiva kuulla! :) Ja haha, banaanikotelo on huippu ;) Kyseisenä päivänä banaanini oli jo valmiiksi musta, joten banaanikotelo pelasti paljolta...

      Delete
  3. Vautsi, oletpa motivoitunut urheilija! :) Olen kateellinen, itsekkin haluaisin olla jälleen urheilullinen niin kun joskus olin, nykyään tuntuu että laiskuus vie voiton :-D Ei vaan, nyt keväällä skarppaan ja päätin että kesällä juoksen taas puolimaratonin. Oletko muuten itse koskaan juossut puolimaratonia? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitoksia! Urheilu on aina kiehtonut, enkä osaisi elää ilman :) Vaikka joskus on tietysti kausia, jolloin kaikki ei yhtä paljon inspiroi. Oi, rohkea päätös! En ole juossut, vaikka treenasin siihen kovasti kaksi vuotta sitten. Lopulta kuitenkin sain polveeni rasitusvamman, joten juoksu jäi siihen :/ Kannattaa olla varovainen, sillä juoksu on hyvin kuluttava laji nivelille ja ensimmäisenä kannattaa ostaa omalle jalalle sopivat lenkkarit, ettei käy niin kuin minulle. Tuon jälkeen olen päättänyt, ettei juoksu ole minun lajini, joten keskityn mieluummin vähän enemmän lihaskuntoa vaativiin lajeihin, vaikka edelleen ihailen kaikkia kovia juoksijoita ;) Ja cross trainingissäkin joutuu välillä juoksemaan...

      Delete
  4. Moi! Löysin blogisi sattumalta ja jäin koukkuun samantein. Sait musta ehdottomasti pysyvän lukijan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Emilia! Ihana kuulla ja tervetuloa! :)

      Delete

© Me Time. Design by MangoBlogs.