Bloggaajan (aamu)päivä

Tiedättehän ne blogien "päivä kanssani" -postaukset? Olen itsekin sellaisen joskus (Ranskassa ollessani) toteuttanut ja niitä on aina kiva lukea. Yleensä niitä lukiessa tulee kuitenkin hirveä alemmuuskompleksi: miten kaikkien päivät ovatkin niin täydellisiä? Ehditään käymään töissä, opiskelemaan ja urheilemaan, asukokonaisuudet ovat täydellisiä, meikki viimeisen päälle, ruoka-annokset aseteltuja ja taivaallakin paistaa aurinko. Joka kuvassa hymyillään ja kerrotaan, kuika hyvä fiilis oli jokaisesta jutusta, mitä päivän aikana ehti tekemään.

Ei sillä, sitähän tämä bloggaaminen on. Ei minunkaan tee mieli laittaa tänne kuvia sotkuisesta asunnosta tai sunnuntaipäivän verkkariasusta. Jos naamataulukaan ei sinä päivänä miellytä, niin sen voi aina leikata pois (mitä yleensä harrastankin, heh). Tottakai haluan tänne hyvää fiilistä ja kirjoittaa sitä kaikkea mainitsemaa "hyvänmielenblogia". En halua kirjoittaa tänne suruista tai murheistani, vaan mieluummin iloisista ja kauniista asioita. 

Olen lukenut monen monta hyvää blogikirjoitusta siitä, kuinka lukijoilla on vääristynyt käsitys bloggaajasta ja hänen arjestaan. Koska blogiin kirjoitetaan vain niistä mukavista asioista, lukijalle voi jäädä valheellinen käsitys, että bloggaajan elämä olisi jotenkin täydellistä. Ja koska niitä kirjoituksia tosiaan löytyy, en aio tehdä tästä sellaista. Ajattelin vain tarjota hieman realistisemman kuvan arjestani, mikä ei todellakaan ole mitään pilvilinnoissa loikoilua. 

No, aloitetaanpa aamusta. Kello soi vasta 8.00, mutten silti meinannut päästä sängystä ylös millään. Aamulla ei huvittanut mikään, olin kuin kävelevä zombi ja sain aamurutiinit hoidettu noin tunnissa, vaikka yleensä riittää puolikin tuntia. Olin jo lähtökohtaisesti myöhässä, kun lähdin kotoa.

Kuvan perusteella söin aamupalaksi kahta eri, hmm, oksennusta. Yritin tehdä blogien uutta hittisuperruokaa, eli chia-siemenvanukasta kookosmaitoon. Joo-o, eipä onnistunut... Ehkäpä ensi kerralla :) Lohdutukseksi piti tehdä tuttu ja turvallinen kaurapuuroraejuustopakastemansikkasörsseli, mikä vei chia-siemenet mennen tullen.

Inspiraatiota pukeutumiseen ei tänään löytynyt. Päälle siis jotain helppoa, mukavaa ja tylsäköä. Kuten voi kuvasta huomata, olen myös pureskellut kynsiäni, vaikka pääsin siitä tavasta jo kertaalleen eroon. Höh!

Kun pääsin vihdoin töihin, näytti työpöytä pian tältä. Oikea järjestelmällisyyden esikuva ;) Join tuon kuvassa näkyvän termoskupin/mukin/mikä onkaan verran kahvia ja pian huomasin saaneeni kofeiiniyliannostuksen. Aamupäivän hyvä puoli: minulla oli todella tehokas olo! Työtunnit menivät hurahtaen ohi ja pian huomasin jo olevani ruokalassa syömässä uunimakkaraa. Tosin se oli vähän ällöttävää. Olen huomannut, että kaikki lihajalosteet, joiden tarkkaa sisältöä en tiedä, eivät enää maistu. Olisi kai pitänyt ruveta lihattomalle lokakuulle.

Tänään oli siitä mukava päivä, ettei minulla ollut lainkaan luentoja. Lähdin siis koululta kotiin ja ihastelin samalla maisemaa. Harmaa taivas, vesisade ja koko koulun pihan kokoinen rakennustyömaa, tarvitseeko muuta sanoa?

Vasemmalla jotain postiluukusta noukittua. Golflehti vaan masensi minua, sillä ehdin loppukesästä pelaamaan aivan liian vähän ja nyt kausi on jo ohi. Hullut Päiväätkään ei pelastanut, sillä en halua ostaa mitään ennen reissua. Tai vaikka haluaisinkin, niin en todellakaan haluaisi aamulla jonottamaan tuotteita saati sinne ryysikseen shoppailemaan. Hmm... Onneksi nykyään voi ostaa myös netistä.

Otin jo fiksuna eilen kuvan tulevasta päivällisestäni. Ei tuokaan kuva visuaalisuudellaan oikein makuhermoja hivele (vaikka hyvältä maistuukin)!

Nyt pitäisi vielä viimeistellä yksi erittäin raastava harkkatyö (jonka lähdemateriaaleista laitoinkin jo kuvan Instagrammiin) sekä kenties kohdistaa muutama ajatus perjantaina häämöttävään Kiinan matkaan. Tajusin tuossa viikonloppuna, ettei minulla ole edes matkalaukkua! Onneksi siskoni lupasi tulla tänään käymään kera lentolaukun ja samalla piristää hieman päivääni :) Illalla lupasin myös testata kavereiden kanssa koulun aerobic-tuntia, vaikka lähtökohtaisesti vihaan aerobicciä. Kiva kuitenkin testata jotain uutta ja aerobinen liikunta tekee ihan hyvää tähän jatkuvan voimaharjoittelun kylkeen.

Sellaista tänään, toivottavasti en karkoittanut lukijoitani tällä hieman erilaisella postauksella! Tarkoitus ei ollut valittaa huonosta päivästä, vaan lähinnä nostaa esiin joitakin asioita, joita yleensä jättäisin mainitsematta blogissa. Ja tietty haastan kaikki kaveribloggaajat toteuttaman vastaavan, "ei-niin-siloitellun" tarinan päivästään ;) 

Emmi