Eilen ei ollut minun päiväni ollenkaan. Olisi vaan pitänyt suosiolla maata peiton alla sadetta piilossa.
Vastoinkäymiset alkoivat jo aamulla, kun kävin koululla ja jouduin etsimään jonkin aikaa espanjan opettajan huonetta. No, tajusin lopulta muistaneeni väärän numeron, löysin oikeaan huoneeseen ja pääsinkin mukaan espanjan kurssille. Opettaja olisi halunnut keskustella kanssani espanjanjaksi, mutta näytin varmaan niin kauhistuneelta, että sain armahduksen. Ranskakin takkusi pahemman kerran. Tämän jälkeen teimme ryhmätyötä toiseen kurssiin liittyen ja se (ihme kyllä) sujui ihan hyvin.
Iltapäivällä minulla ei ollut koulua, joten ajattelin kehitellä jotain muuta ohjelmaa sadepäivän piristykseksi. Päätin lähteä museoon. Googlettelin aikani ja päädyin Muséum d'Histoire Naturelleen (lisätietoa esim. täällä), eli luonnontieteelliseen museoon. Nappasin kartan mukaani ja lähdin kävelemään kohti museota, jonne oli 2,3 kilometriä matkaa. Kävelin sinne yli tunnin. Saatoin eksyä muutamaan kertaan matkalla, eikä tilannetta helpottanut se, että olin ottanut mukaan raitiovaunukartan.
No, lopulta päästyäni museoon, se olikin yllätyksekseni ilmainen, mikä hieman piristi mieltäni. Kiertelin museota rauhassa, kunnes vartin päästä kuulen kuulutuksen: "...suljemme 15 minuutin päästä...". Siis mitä? Olin lukenut netistä, että museo on auki kuuteen, mutta se menikin kiinni jo puolelta. Onneksi museossa ei nyt niin paljoa nähtävää enää ollut, varsinkaan, kun en ollut tajunnut ottaa kuulokkeita mukaan tiskiltä. Tietysti luettavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta tieteellistä tekstiä ranskaksi - ei kiitos.
Museo oli mielestäni ihan käymisen arvoinen (varsinkin, kun en maksanut siitä mitään). Täytetyt eläimet eivät nyt ole aivan omaan mieleeni, mutta samalla näki, millaisia elukoita Alpeilla asustelee, millaisia mineraaleja ja fossiileja sieltä löytyy ynnä muuta mukavaa. Rakennus itsessään on jo niin hieno, että käytin varmaan enemmän aikaa arkkitehtuurin kuin eläinten ihastelemiseen.
Lisäksi museon edustalla on kaunis puisto, mistä en nyt vesisateella päässyt nauttimaan. Myös puutarha jäi näkemättä, joten ehkä tänne on tultava vielä myöhemmin uudestaan! Museo sijaitsee aivan Grenoblen suurimman puiston Parc Paul Mistralin läheisyydessä. Puisto on suosittu ajanviettopaikka kesällä, joten seudulla tulee varmasti jatkossakin vierailtua.
 |
| Näissä kavereissa olikin samaa näköä? |
Museon jälkeen päiväni jatkui kehnoissa merkeissä, sillä huomasin, että taivaalta tulee kaatamalla vettä ja olin unohtanut sateenvarjoni kotiin. Pääsin lopulta litimärkänä kuntosalille ja tällä kertaa olin menossa testaamaan paria ohjattua tuntia. Ohjatut tunnit osoittautuivat aika pettymyksiksi, eikä päiväni parantunut lainkaan. Salilta kotiin kävellessä taivaalta tuli jo lunta, räntää ja rakeita samaan aikaan (onko se mahdollista?) ja kaiken huippu oli, kun pyllähdin keskelle katua :D
No toivotaan, että tästä päivästä tulee hieman onnistuneempi ;)
Emmi
Post a Comment