Ranskalaisia erikoisuuksia

Olen nyt parin viikon ajan totutellut ranskalaiseen elämäntyyliin, joka eroaa jossain määrin suomalaisesta. Vaikka kulttuurierot eivät ihan hirveitä ole, on niihin kuitenkin sopeuduttava, jos täällä meinaa pidempään asua. Huomiona vielä, että perustan omat havaintoni ainoastaan kokemuksiini täällä Grenoblessa, ja nämä kulttuuriseikat tietysti vaihtelevat vähän alueesta ja paikasta riippuen :)

Ensinnäkin ranskalaisten päivärytmi on aika erilainen kuin meillä Suomessa. Normaalisti ranskalaiset ovat töissä klo 8-18 ja pitävät puolen päivän aikaan (klo 12-14) kahden tunnin ruokatunnin. Ilmeisesti he haluavat käydä kotona syömässä ja tällä aikavälillä suurin osa kaikista kaupoista, virastoista ynnä muista on suljettuna. Olen jo aika hyvin sisäistänyt tämän "siestan" keskipäivän aikaan, enkä siis ole yrittänyt tähän aikaan mennä hoitamaan asioitani. Tietysti suurimmat supermarketit, ketjuliikkeet ja (onneksi) esimerkiksi kuntosali ovat auki koko päivän. 

Ranskalaiset pääsevät töistä siis suhteellisen myöhään, minkä vuoksi illallinenkin syödään yleensä myöhemmin, noin kello 20. Ei kuitenkaan älyttömän myöhään verrattuna esimerkiksi Etelä-Euroopan maihin. Itse en ole ihan tähän päivärytmiin päässyt, vaan syön illallisen mieluummin noin kuuden aikaan ja iltapalaa vielä myöhemmin illasta.



Ranskalaiset eivät ole ihan hirveästi myöhässä, mutta myöhässä kuitenkin. Yleistä täällä on aikataulun siirtäminen juuri ennen h-hetkeä. Huomasin orientaatioviikon tapahtumissa käydessäni, että kaikki tapahtumat alkoivat noin tuntia myöhemmin kuin mitä painetussa aikataulussa oli alunperin ilmoitettu. Aikataulun eteenpäin siirtämisestä ilmoitettiin kyllä yleensä sähköpostilla tai esimerkiksi facebookin kautta, mutta se oli silti jokseenkin ärsyttävää näin täsmällisen suomalaisen kannalta ;) Käsitys aikatauluista ja organisoinnista on muutenkin täällä hieman kyseenalainen.


Kaikki varmaan tuntevat ranskalaiset poskisuudelmat. Ihan söpöä mielestäni, mutta välillä liika on liikaa. Esimerkiksi yksi päivä näin miehen, joka oli ajamassa pyörällä ihan urheillaakseen. Nähdessään tutun miehen oli kuitenkin pysähdyttävä antamaan poskisuudelmia tälle naiselle. He eivät mielestäni vaihtaneet sanaakaan, ainoastaan pusut ja takaisin pyörän selkään! Ei taida kovin tehokasta urheilua olla tuolla menolla... Kavereideni keskuudessa miehet eivät suutele toisiaan, mutta esimerkiksi kaupassa ja kuntosalilla olen kyllä nähnyt varsinkin vanhempia miehiä, jotka tätä kyllä harrastavat. Varsin miehinen näky siellä painojen ja rautatankojen keskellä ;)


Ah, ja sitten se byrokratia. Täällä ei monessakaan paikassa vielä tietoteknisiä järjestelmiä tunneta, vaan kaikki hoidetaan erinäisin paperein ja kansioin. Suurin urakka oli varmaankin ranskalaisen asumistuen, CAF:in hakeminen. Tästä urakasta meinasin tehdä vielä ihan oman juttunsa vinkkinä Ranskaan muuttaville. Kannattaa varautua myös siihen, ettei mitään saa päivässä hoidettua. Ranskalaisilla on vähän oma tapansa hoitaa asiansa, mutta kyllä ne aina lopulta hoidetuksi tulevat!


Kansanylpeyttä ranskalaisilla kyllä riittää. Parkkipaikat pursuavat Renaultteja ja Citroëneja, ihmiset kantelevat patonkeja kainaloissaan ja katsovat ranskaksi dubattuja elokuvia. Toisaalta monet ovat myös uteliaita ulkomaalaisia kohtaan. Ranskalaisten ystävällisyydestä en osaa oikein sanoa, sillä se riippuu niin henkilöstä. Jotkut osaavat kyllä vaikuttaa todella töykeiltä, varsinkin, kun et puhu sujuvaa ranskaa. Toiset taas yrittävät auttaa parhaansa mukaan. Ja välillä osuu kohdalle kummajaisia, kuten tänään ruokakaupassa eräs monsieur kaupanjohtaja tuli juttusille, kehui kaunettani (juupa juu, tuli suoraan salilta...), toivotti tervetulleeksi kauppansa asiakkaaksi ja sanoin suomeksi: "Mina rakastan Suomea!" (jonka oli kuulemma oppinut kymmenen vuotta sitten). Päivän piristys :)

Näihin kulttuurieroihin palaan varmasti myöhemmin, kun olen taas nähnyt ja kokenut enemmän :) Nyt kuitenkin kivaa viikonjatkoa!

Emmi


You may also like:

Post a Comment

© Me Time. Design by MangoBlogs.