Rehellisiä kuulumisia

Havahduin siihen, etten ole vähään aikaan jakanut kuulumisiani täällä. Tietysti arkipuuhasteluja ja -kiireitä on tullut avattua sana siellä sun täällä, mutta silleen kunnolla, tiedättehän. Mitä mulle sitten kuuluu?


Jos olen täysin rehellinen, niin ei aina hyvää. Blogista on hyvin huomannut, että huomioni ollut viime aikoina jossain ihan muussa kuin näissä kevyissä aiheissa. Arjessani on kaksi suurta energiasyöppöä ja ne ovat työ ja terveys. Näiden kahden välillä olen tasapainotellut viime aikoina. Älkää käsittäkö väärin - en ole sairastunut, vaan lähinnä tietoisesti valinnut terveyden ja hyvinvoinnin alueeksi, johon haluan nyt panostaa. Blogi on jäänyt lähinnä viikonloppu- ja lomaharrastukseksi, sillä jostain pitää karsia. 

Aloitetaan vaikka siitä työstä. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että rakastan työtäni. Innostun työstäni joka päivä uudestaan, mikä on täysin päinvastaista verrattuna tilanteeseen vuosi sitten. Silloin tunsin, etten pääse työssäni hyödyntämään osaamisalueitani ja, noh, suoraan sanoen tunsin olevani huono työssäni, mikä raastoi itsetuntoani aikalailla. Nyt koen pääseväni työssäni käyttämään hyödyksi lähes kaikkea oppimaani ja lisäksi oppimaan joka päivä lisää. Kuinka mahtavaa! Yksi pieni miinuspuoli on se, että myös innostuminen ja jatkuva oppiminen ovat (positiivista) stressiä, joten olen joutunut opettelemaan täysin uusia stressinhallintakeinoja. Välillä kun tuntuu, etten oikein osaa ottaa tätä oppimispolkua prosessina, vaan haluaisin olla kaikessa hyvä heti.


Työni on projektiluontoista ja sen vuoksi työkiireet ovat paljolti riippuvaisia projekteista. Tällä hetkellä työstän aika montaa eri projektia samaan aikaan, minkä vuoksi tuntuu, etten ole tarpeeksi riittävä missään. Pari projekteista on vielä pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joten matkapäivinä päivät helposti venyvät. Onneksi tämä on väliaikaista ja toisaalta onhan se mahtavaa, että pääsen tekemään yhteistyötä näin monen eri tahon kanssa :) Pitää vaan muistaa, ettei vaadi itseltään liikoja.

Työn lisäksi olen tosiaan tietoisesti suunnannut energiaa ja aikaa hyvinvointiini. Tuntuu pelottavalta kirjoittaa täällä niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin terveyteni, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä peitelläkään asiaa, joka vie suuren osan ajatuksistani. Olen nimittäin jo pidempään pohtinyt terveyttäni ja sitä, onko se aivan optimaalisella tasolla. Syön mielestäni perusterveellisesti ja liikun riittävästi, mutta energiatasoni eivät silti ole sitä, mitä niiden pitäisi olla. Tunnen väsyväni paljon helpommin kuin ennen ja esimerkiksi vatsani ei toimi niin hyvin kuin voisi. Kilojakin tuntuu kertyvän, vaikka teen kaiken ns. "oikein". Kilojen, silmäpussien ja huonon ihon takia itseni kuvaaminen kiinnostaa suunnilleen saman verran kuin lattiakaivon putsaaminen. En osaa kunnolla edes kuvailla kaikkia oireitani, mutta en vaan tunne olevani oma energinen itseni.  


Onneksi olen luonteeltani utelias ja rakastan oppia uutta. Niinpä olen vapaa-ajallani ahminut terveyteen liittyvää tietoa. Olen käynyt nettikursseja, lukenut artikkeleja ja kuunnellut podcasteja. Olen hakenut apua lääkäreiltä, mutta heitä vaiva ei tunnu aina kiinnostavan, sillä kyse ei ole mistään "vakavasta". Eikö terveyttä nimeomaan kannattaisi hoitaa ennen kuin se menee vakavaksi? Onneksi löysin vihdoin lääkärin, jota kiinnostaa. Lisäksi mulla on nykyään personal trainer, jota mieluummin nimittäisin hyvinvointivalmentajaksi. Emme nimittäin ainoastaan treenaa yhdessä, vaan pohdimme myös muita hyvinvointiin liittyviä osa-alueita, kuten unta ja stressiä. Tämä vaatii nyt itseltäni suuren satsauksen sekä ajallisesti että rahallisesti, mutta toisaalta en tiedä, miten omaa terveyttä voi mitata rahassa? Jos terveytensä menettää, ei mielestäni rahalla ole enää mitään merkitystä.

Sellaista kuuluu siis ruudun toiselle puolen tällä hetkellä. Monissa blogeissa on viime aikoina kohistu blogimaailman aitouden puuttumisesta. Itse ainakin koen, etten ole tahallani pimittänyt teiltä huolia ja murheitani. Lähinnä mietin sitä, mihin vetää raja yksityisyyden ja "julkisuuden" välissä. Tiedän, että esimerkiksi osa työkavereistani lukee blogiani, joten en koe kovin luontevaksi kirjoittaa tänne töihini tai terveyteeni liittyviä asioita. Toisaalta olen saanut suurimmat inspiraatiot juuri tällaisista aidoista teksteistä, joten toivon, että tästäkin joku taas muistaa, että jokaisella meillä on omat taakat kannettavanamme :) Ennen ajattelin, että tällaisista asioista puhuminen leimaisi mut jotenkin heikoksi ihmiseksi, mutta nyt ajattelen ennemmin, että heikkouksistaan puhuminen vasta vahvuutta onkin.

Emmi

Ps. Asun esittely ei tuntunut kovin luontevalta tässä yhteydessä, joten palaan tähän luultavasti vielä toisessa postauksessa.

Kevään toivelista

Täällä on tänään siivottu kaappeja ja kaivettu kevätvaatteet vihdoin vintiltä. Kevät- ja kesävaatevarastoni olivat paljon pienemmät kuin muistin, sillä olin saanut kaiken (myös takit) tungettua yhteen pienempään Ikea-kassiin. Vaatekaapissa on siis yllättävän väljää, joten on aika kerätä yhteen toiveita kevään vaatehankintoja varten! Tällaiset inspiraatiolistat auttavat myös itseäni suunnittelemaan hankintoja ja välttymään turhilta heräteostoksilta. 
tennarit Adidas* / loaferit Kiomi* / culottes-housut Kiomi* / farkut Topshop* / aurinkolasit Ray-Ban* / sormukset Pernille Corydon / kuva: Pinterest


Olen viime aikoina täydentänyt lähinnä työvaatevarastoani ja vähän laiminlyönyt muita hankintoja. Toki olen tehnyt hyviä löytöjä myös työvaatteiden suhteen, sillä satsasin vihdoin esimerkiksi Tiger of Swedenin jakkuun. Työvaatteista on itse asiassa yhdet asukuvatkin odottamassa, mutta nyt haluan keskittyä paljon rennompiin haaveisiin! Sellaisiin, joissa kuvittelen hyppeleväni pian keväisiä katuja :)

En tiedä onko culottes-housut jo täysin last season, mutta itseäni ne kiehtovat vieläkin. En vaan ole löytänyt vielä omalle kropalleni sopivaa mallia, joten etsinnät jatkukoon. Housut voisivat olla myös ns. paperbag-housut, joissa korkea vyötärö ja vyö kurovat kiinni pussimaisempaa alaosaa. Jotain vaihtelua kun kaipaisin pillihousujeni rinnalle! Toinen himotuksen kohteeni on vaaleat, kulutetut farkut korkealla vyötäröllä, eli trendikkäät mum jeansit. Huh, tulipa tässä nyt paljon trendikkäitä termejä :D

Kevään tullen kenkävaraston täydentäminen on pakollista, sillä vanhat tennarini vetelevät viimeisiään. Olen nyt iskenyt silmäni söpöihin vaaleanpunaisiin tennareihin, kuten täällä kerroin. Pinkit Gazellet tuntuvat olevan loppu joka paikasta, mutta onneksi bongasin lempparimallini, eli Stan Smithit, täältä* puuterivärissä! Toinen kenkätoiveeni olisi matalat loaferit*, jotka menisivät hyvin myös työkenkinä.

Myös yläosia olisi kiva löytää, mutta nyt ei ole mitään tiettyä mallia mielessä. Kovassa suosiossa olevat röyhelöt tuntuvat vierailta omalle kropalle, mutta ehkä sieltäkin voisi löytyä joku maltillisempi versio. Sen sijaan uudet aurinkolasit polttelevat aina kevään tullen, mutta tällä kertaa mielessä ei ole mikään uusi malli, vaan vanha kunnon klassikko. Edelliset Clubmasterini* joutuivat Milon uhriksi, mistä lähtien olen ikävöinyt tätä helppoa ja kaikkeen sopivaa mallia. Toki voisin kokeilla myös jotain pyörempää ja villimpää vaihtoehtoa!

Nyt lähden mattimyöhäisenä vielä äänestämään, muistakaa hei tekin :)

Emmi

*mainoslinkkejä

Vaaleanpunaista

Verkkainen postaustahti näköjään jatkuu. Jotenkin viime aikoina blogi (ja some ylipäänsä) on vienyt energiaa enemmän kuin antanut, minkä vuoksi olen fokusoinut energiaani vähän eri asioihin - nukkumiseen, ruuanlaittoon ja salilla käymiseen esimerkiksi. Tiedän, että tämä menee vähän kausittain, sillä toisinaan taas ammennan blogista energiaa myös elämän muille osa-alueille. Onneksi teen tätä vain harrastuksekseni, niin pystyn säätelemään postaustahtia fiilikseni mukaan. Uskon sisällönkin pysyvän laadukkaampana, kun kirjoittelen vain silloin, kun se tuntuu hyvältä :)

pink bomber

bomber-jakku Vila (täällä*)
mekko Mango (vastaava täällä*)
nilkkurit Sixtyseven
laukku Gucci
aurinkolasit Ray-Ban (täällä*)
kaulakoru Marimekko

Ulkona tuoksuu vihdoin kevät! Ensimmäiset asukuvat ilman talvitakkia tuntuvat merkittävältä saavutukselta, vaikka kuvien jälkeen pitikin verhoutua vielä pörrötakkiin. Näissä kuvissa tykkäsin monestakin asiasta: valosta, hempeistä sävyistä, uusista kuvakulmista, jopa parjaamastani kukkakimpusta ;) Ryhdikäs mekko sai vähän rennompaa ilmettä tämän kauden lempparivaatekappaleesta, eli vaaleanpunaisesta bomberista. Nilkkureihin sen sijaan olen jo totaalisen kyllästynyt - joko saa korkata tennarikauden, pliis?  


Yhdessä asiassa oon todella lahjakas, nimittäin tavaroiden kadottamisessa. Tällä hetkellä hukassa on muun muassa kameran linssi (?!?) ja sykemittari. Ensimmäisestä johtuen otettiin asukuvat pitkästä aikaa ihan kittilinssillä, mikä on kieltämättä kivaa vaihtelua. Hirveä himo olisi ostaa joku laadukkaampi laajakulmalinssi, mutten oikein osaa päättää ostanko ensin sen vai uuden kameran. Molempiin pitäisi joka tapauksessa säästää vielä pikkuisen, joten heti en ole kamerakaupoille (valitettavasti) astumassa. 



Lisäksi jätin luottokaulakorun isovanhemmille savusaunatakin taskuun, joten olen nyt pitänyt ja tykästynyt tähän siskolta joululahjaksi saatuun Marimekon kaulakoruun. Osassa kuvista se piilottelee mekon alla, mutta mielestäni sopii asuun hyvin. Siroja koruja onkin nyt hyvä kokoelma, ainoastaan sormuksia en oikein osaa vieläkään pitää. Ne näyttävät aina superkivoilta muiden kuvissa, joten olen ruvennut pohtimaan muutamaan kivaan yksilöön panostamista. Olen vähän traumatisoitunut kaikista henkkamaukkasormuksista, joista jää mustat renkulat sormien ympärille, mutta jos sulla on tiedossa joku hyvän hinta-laatu-suhteen korumerkki, niin vinkkaa ihmeessä!


Nyt jatkan mun ihanan laiskaa sunnuntaita, toivottavasti sullakin on ollut rento viikonloppu!

Emmi 

*mainoslinkkejä
© Me Time. Design by MangoBlogs.